En muista milloin minulla olisi ollut näin hullua tilannetta. Käsitöitä valtavasti kesken, monia niitä tekisi mieli tehdä, mutta aika ei riitä, joillakin on jopa kiire valmistua ja toiset vaan koukuttavat neulomaan ja virkkaamaan.  Kotityöt ovat kaikki tekemättä ja lumen alle on jää tärkeitä tavaroita , mutta  minä vaan neulon.

Ensimmäiseksi otan esille tämän takkiprojektini. Ensimmäisessä kuvassa roikkuu pestynä parikymmentä vuotta vanha takkini, jonka nyt olen päättänyt tuunata entistäänkin hienommaksi. Olen virkannut punaruskeasta kaksisäikeisestä vironvillasta kukkia ja tähtiä, tuossa ne ovat sanomalehden päällä kuivumassa. Minun on tarkoitus ommella ne takkiini. Tulen myös päällystämään kauluksen ja hihan suut koukkuamallani neuloksella. Laitan kuvan kun takki  on valmis. Tuon  takkini lisäsomisteeksi  aloin neuloa pitsihuivia, lanka yksisäikeistä Aada Lõngin lankaa. Koska lanka on Virosta, niin päätin ottaa huivin ohjeenkin samastaa maasta Haapsalun sall-kirjasta, jonka päällä kuvassa on vielä yksi kerä  samaa villaa kaksisäikeisenä, siitä tulee lapaset ja myssy. Huovutan ne miedosti pesukoneessa, niin kukillekin olen tehnyt.

Nyt on sitten kuvat pahiten koukuttavasta keskeneräisestä käsityöstäni. Olen toista vuotta seurannut ja  silloin tällöin kommentoinutkin virolaisen Annan neuloblogin juttuja. Anna vastaa jokaiselle aina hänen omalla kielellään ja nyt sitten Moda (6/2010) paljasti Annan kielitieteilijäksi. Jos minä olen jo niin kauan ihastellut ja ihmetellyt Annan neulomista ja sitten suomalaisessa lehdessä julkaistaan hänen ohjeensa, niin kyllähän siihen pitää tarttua. Nähdessäni ohjeen muistin, että minulla on kesäisestä sukanneulontakilpailusta  palkinnoksi saamaani mohairlankaa. Onpas akryylipitoista ja aivan liian paksua!  Aloin kumminkin neuloa ja  samalla silmukkamäärällä kuin mitä ohje neuvoi. Kun pusero neulotaan ylhäältä alaspäin, niin sitä voi hyvin sovittaa, joten osasin jatkaa pituutta aika lailla. Oli niin hekumoisen ihanaa neuloa puseroa yhtenä kappaleena ja koko ajan oikeaa pyöröpuikoilla, joten koepuseron valmistuttua lähdin kiertämään mikkeliläisiä lankakauppoja ja lopulta sain aikalailla vastaavaa lankaa käsityökeskuksen myymälästä. Annan langassa oli 25 grammassa 240 metriä lankaa ja minun ostamassani Italiassa valmistetussa mohaisilkkilangassa 220 m, joten tein mallitilkun. En saanut  10 x 10 mallitilkkua millään osumaan, 12 silmää on selvästi vähemmän kuin 10 sm ja 28 kerrosta on 15 senttiä. Mikäs neuvoksi? Valitsin kumminkin ohjeen silmukkamäärän, mutta 10 senttiä neulosta  en mittaa viivottimella,  vaan 28 kerroksella. Taitaa olla ihan oikea valinta, sillä sovitin puseroa itselleni siinä vaiheessa  kun olin neulonut 25 gr. Hyvältä näyttää ja lankakin tuntuu riitävän, sillä vielä on toinen kerä jäljellä. Pusero ei tule minulle, se menee lahjaksi. Nyt raaka peli,  tämä työ  syrjään, ja kiireisemmät esiin. Tällä tavalla  myös pääsen hienostelemaan sillä vielä ensi viikon käsityökahvilassa.

Ukkolan näyttely ja myyjäiset ovat itsenäisyyspäivänä ja  sitä edeltävänä viikonloppuna. Viime vuonna harmitti, kun ystäväni kierteli pöytiä ja etsi lasten lapasia, ja myyjäisissämme ei sellaisia ollut. Jo silloin päätin, että ensi vuonna ei käy näin. Aloinkin neuloa marraskuun alkupuolella lasten lapasia, yksi pari valmistui, mutta siihen se on jäänyt, kiireesti pitäisi tehdä vielä puuttuva lapanen ja muutama pari lisää. Kukkien virkkaaminen pisti kokeilemaan sellaisia myös heijastin langasta ja hyvinhän se alkaa luonnistua, kun langan jäykkyyden kanssa pääsi sinuksi. Noitakin voisi Ukkolaan tehdä myytäväksi. Kaikki kukkien ja tähtien mallit ovat heijastinkukkien alla olevasta kirjasta. Näyttelyn puolelle pitäisi viimeistellä kaislaliinojani, niitähän olen tehnyt kahteen otteeseen, jotta saisimme viimevuotisen joululiinaloimen kudotuksi ennen tämän vuoden joulua. Se muuten onnistui  yhteisurakoinnilla kudontatoverini kanssa. Ja sitten vielä on tuo rättivirkkaus, siitä tulee Ukkolan pallille päällinen, se kyllä valmistuu ajoissa. Huomaa spiraalivirkkaus!

Keskeneräisten töitten tuskaa ei yhtään lievitä kaksi tänään kudontatulta kantamaani kangasta. Videonauhalla kudotusta pitsisidoksisesta kudonnaisesta teen prinsessapussukoita naispuolisille rakkailleni kaikkia  tärkeitä meikkejä ja rasvoja varten.Tänään sitten sain loppuun poppanaloimen. Ensiksi tein kevään vihreän liinan. Itse värjäämääni kudetta oli vain tuon verran ja siksi piti tehdä vielä toinenkin metrin pätkä jämäpoppanoista. Siinä olikin laskeminen, että sain jonkinlaisen rytmin kudonnaiseen ja loimen käytettyä ihan loppuun.

Jotain on sentään valmistunutkin. Se on tämä keskiaikapukuni, Mikkelin kansalaisopiston kurssilla tehty grönlantilaisen hautalöydön pohjalta kaavoitettu aluspuku cotte ja päällyshame surcot. Minä olen jo käyttänytkin  asua. Ihana päällä, se että minulta on vuosia sitten kadonnut vyötärö, peittyy mukavasti ja helma heilahtaa. Tuon käytön jälkeen puku on hieman rypistynyt, mutta en käynyt silittämään sitä, kun äsken puin sen torson päälle ja kannoin koko komeuden pimenevälle ja lumen luvattomasti valtaamalle parvekkeelle kuvattavaksi.