Värejä ja valmistakin

Kiitos  teille kaikkille kirjovirkkauslapasteni kehuista.  Minä pidän lapasista ja kiva kun tekin pidätte. Toisetkin lapaset ovat jo valmiit ja kolmansia suunnittelen ja kovasti tutkin niitä varten  Eeva Haaviston kirjaa Ristipistomallejamme.

Vietin rauhallisen viikon yksin mökillä, samoilin metsissä, värjäilin ja kudoin villahuopaa.

Kesällä olin löytänyt Puumalan yläpuolella olevasta Roska-Roope saaresta komean orakkaan. Se matkusti mukanani mökille ja kuivui kokonaisena ulkokuistilla. Yksi iso ja sen kaverina oleva pienempi sieni painoivat kuivina yhteensä 160  gr. Murensin ne kattilaan, malto oli pehmyttä, murenevaa ja kauniin ruskeaa. Varsi oli kovempaa mutta hyvin mureni raastinraudalla sekin. Tumma keltaisen ruskea liemi oli  lupaavan näköinen ja värjäsin 100 gr valkoista viron villaa ja jälkivärinä toiset 100 gr. Molemmissa oli valmiina aluna puretus.

Värit ovat kerrassaan mahtavat. Olin opiskellut Lundmarkin kirjasta orakkasvärjäyksiä ja melkein aina liemen ph nostettiin, niin minä tein näin kolmanteen värjäykseen, liemi oli siivilöimätöntä. Liemen väri tummui ja kolmannen vyyhdin sävy hieman muuttui, mutta oli yhtä vahvaa keltaista kuin ensimmäinen väri. Tuossa orakkaassa ei ole tippaakaan sinistä väriä. Viimeinen vyyhti saattaa olla noin tumma myös siksi että se oli yön väripadassa. Nyt harmittaa kun en ottanut vielä neljättä väriä, minulla kun oli olevinaan kiire värjäämään muilla orakkaillani ja tarvitsin kattilaa.

Ruosteorakkaalta odotin paljon, olihan Hjördis Lundmark saanut sillä kauniita sinivihreitä sävyjä. Pettymys oli suuri, harmaata tuli, tummempi vyyhti. Lähdin tarkistamaan asiaa, ja minulla oli ollut 100 gr liian vähän kuivattua sientä. Ryytiorakkaiden ja oranssiorakkaiden yhteisliemestä tuli vielä pliisumpi väri, nyt en edes miettinyt missä vika. Mutta ruosteorakkaassa en anna periksi, eilen löysin sitä uudelleen ja kannoin mökille 3 kg sientä, joka nyt jäi lämpimälle uuninpankolle kuivumaan viipaloituna.

Näiden orakkaiden jälkeeen tuo Roska-Roope saaren orakkaan rakenne ja väri alkoi kovasti mietityttää. Muistan etten tarkkaan pystynyt tunnistamaan sientä kesällä, mutta eniten sieni muistutti partaorakasta Kasvimuseon julkaiseman Suomen sienioppaan pohjalta. Hjördis ei ole saanut millään orakkaalla keltaista väriä. Sen sienen rakenne oli ihan toinen, kuin noiden muiden mitä pilkoin kattilaan, ne ovat sellaisia juonikkaita. Saaren sienen malto oli pehmyttä ja varsi kovempaa. Tuon Kasvimuseon kirjan mukaan näin pitää ollakkin juuri partaorakkaan kohdalla ja kesäinen tunnistamisyritykseni tuli mieleen. Partaorakas, uhanalainen laji ja vaarantunut, siellä se Saimaan saaressa taitaa kasvaa. Se olisi kai pitänyt jättää paikalleen. Varmahan en ole sienestä, eikä minulla ole siitä omaa kuvaa, mutta väri on.

Keltaisia värejä tuli sitten muitakin. Ensimmäisessä kuvassa pakurin väri, ensimmäinen värjäys ja toinen värjäys. Toisessa kuvassa punakäävästä saatu väri. Näillä olen värjäillyt aikaisemminkin. Olin muistellut että molempien värit olisivat olleet vahvempia, mutta nyt ne olivat ihan samat kuin Hjördiksella. Hjördiksen kanssa oli kiva keskustella ja vertailla värejä ja minun nukuksissa oleva ruotsin taitonikin aina herää tuon kirjan kohdalla.

Moni kysyy mitä teen langoilla. Vastaan siihen yleensä, että nautin väreistä, ne suorastaan huumaavat. Mutta kyllähän nurkat täyttyvät ihan liikaa, jos ei lankoja mihinkään käytä. Keväällä vedinkin sitten viiden huovan loimen ja upotin siihen kaikenlaisia värjäyksiäni,  loimilangat ovat kylläkin samaa Pirtinkehräämön kolmisäikeistä karstaa.

Olen kutonut vasta kaksi huopaa, joista mökkiviikollani valmistui toinen. Kuteena on ollut tuota  Raasikun tehtaalta ostamaani vironvillaa. Ensimmäisessä kuvassa on kudottaessa alapuolella oleva puoli päällä ja kuva on otettu heti sen jälkeen kun otin huovan puista pois. Toinen kuva on tältä päivältä, huopa on valmis ja kudottaessa päällä oleva puoli näkyvissä.Teen vielä yhden vohvelisidoksisen huovan ja sitten muutan poljennan kärkitoimikkaaksi. Siitä kuva ehkä joskus talvella. Tämän syksyn viron villoista olen alkanut suunnitella villatakkia itselleni.

12 thoughts on “Värejä ja valmistakin”

  1. Upeita keltaisia! Anteeksi jo etukäteen, mutta olisiko se keltaisten antaja voinut olla karhunkääpä, Phaeolus schweinizii? Nimittäin sillä itse olen saanut juuri tuollaisia värejä, tai vanhoilla yksilöillä hailukampia. Ja se jotenkin kyllä muistuttaa orakasta. Kasvaa usein vanhojen mäntyjen juuristoalueella tai tyvellä.
    Partaorakasta en ole koskaan löytänyt, joten en osaa verrata siihen ja voi hyvinkin olla, että oletkin löytänyt semmoisen:)

    1. Hei Kaima, en minä sellaisesta suutu, että pistät sienen tunnistamista miettimään tarkemmin. Enhän minä todellakaan tiedä, onko kyseessä partaorakas. Orakkaaksi minä sen silloin kesällä määrittelin ja myös murentaessani pataan ihan vain piikkien perusteella. Nyt katsellessani kuvia karhunkäävästä, niin sekin on aika pehmeän näköinen alapuoleltaan ja aika monimuotoinen, tuon orakkaankin näköinen kuva löytyi, mutta ne piikit… Arvoituksessihan tuo värin antaja jää. Sieni kasvoi kallioisessa saaressa , puolukkaa, mustikkaa, muita varpukasveja ja jäkälää ympärillään, pää puulaji siellä oli mänty.

  2. Kauniita huopia:) nämäkö siis eivät ole värjäämistäsi langoista, vai onko nuo loimilangat värjäämisiäsi pirtinkehräämön kuiteski ja kude värjäämätöntä?

    1. Loimen olen keväällä luonut aikaisempina vuosina värjäämistäni langoista, jotka ovat Pirtiltä. Huopia kudon nyt edullisemmasta vironvillasta, jota ostin ensisijaisesti värjäystä varten. Ihan niinkuin toinen vaihtoehtosi on.

  3. Tuon ylimmän orakkaan väri on mahtava. Ja huopaan on hyvin uponnut erilaisia värjäyksiä. Tosi kivan näköinen.

    1. Orakas jää arvoitukseksi. Vähän pelon sekaisin tuntein ajattelin tuota huopaa, mutta valkoinen kude aikalailla imee noita värejä ja ne eivät hyökkää liikaa silmille. Erityisesti halusin päästä eroon sinisestä, siksi sitä on loimessa.

  4. Ihania taasen! Eilen löydettiin jättikokoisia suomuorakkaita, oisko sulla niille käyttöä? Otettiin ne talteen, kun ei oltu varmoja, käykö se syömäsieneksi. Ei vissiin oikein käy, ja värjäämispuuhia myö ei tehdä. Eli jos siä haluat ne, niin ne on vielä äidillä Mikkelissä.

    1. Voi Kiitos, mutta en kumminkaan käy hakemassa. Olen nimittäin juuri kuivannut tuota sientä ja värjään sillä vielä syksyllä koe mielessä, kun kaiken aikaa kaikertaa se. etten saa noita siniseen kääntyviä sävyjä orakkailla, vaikka kuinka koetan.

  5. Juu. Meidän sienikirjassa lukee näin: ”Tällä hetkellä arvellaan, että kuusella ja männyllä on oma variaationsa, jos ei peräti oma lajinsa. Eoöilys syntyi, kun värjäyksessä ei saatukaan sinistä väriä. Ainoastaan männynseuralaisena kasvavat suomuorakkaat antoivat haluttua sinistä väriä.” Auttaisikohan tämä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *