Eilen kirjoittelin kansallispukufoorumille kahdesta karjalaisia kansanpukuja esittelevästä kirjasta, jotka olin ostanut viime viikolla Uhtualta. Silloin tuli mieleeni, että en ole lainkaan paneutunut kuviin, joita otin kesällä Aunuksen museon käsitöistä. Nyt kun niitä katselin, niin alkoi jotenkin aueta toisen esittelemäni kirjan kansi, siinä nimittäin on  suomalainen kuva muinaispuvusta. Hyy – voihan lukijoissani olla joku muukin samanlajin hupsu kuin minä ja nämä kuvat kiinnostavat, joten ole hyvä!

Minulle on kerran opastetulla Vienan matkalla näytetty tällälläisiä ikivanhoissa männyissä olevia kaiverruksia, niiden merkitys taisi sekaantua peräti taikauskoon. Nyt löysin niitä itse kuvan kauniilta rannalta ja se taisi olla vielä vanhan rajan Suomen puoleista aluetta, Salmin pitäjää, missä on vallinnut sama karjalainen kulttuuri kuin Aunuksessa. Kädentaitoa se on tuokin.

Ja sitten Aunuksen museoon, siellä seisoi kaksi vanhaan asuun puettua nukkea.

Minusta tuo naisen asu muistuttaa erehdyttävästi Maskun muinaispukua. Siinä voisi olla yhtymälinkki tuon kirjan kansikuvaan. Molemmissa kumminkin haetaan muinaista vaatetusta.

Tuolla museossa oli enemmän käsitöitä kuin muuta näytettävää ja itäkarjalainen käsityö on todella maineensa veroista. Nuo helmalakanat, ei niiden edessä voi kuin hartaana seisoa ja sitten tuo vitriini täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Mokoma kun kaikki on pantu lasin taakse, kuviin tulee heijasteita.

Nämä sukat laitoin jo kesällä matkatuomisina Ravelryn Suomalaisia perinteitä ryhmään, siellä kun silloin neulottiin porukalla sukkia. Se oli minulta  leikkiä, mutta kyllä tuon kuvan pohjalta voi hyvin neuloa samanlaiset, ja yli polven sukathan on muotia.

Tämä vauva nukkui verhojen ympäröimänä, joita museon tyttö minulle raotti. Häntä kummastutti, kun olin kiinnostunut tuosta viitelöidystä nauhasta, jolla kapalot on sidottu.

Näistä kehruuvälineistä on nyt viimeisin kuva Aunuksesta. Tuon kirkon kuvan panin vain pariksi mukaan. Se muuten oli toinen paikka, missä museon lisäksi  näin käsitöitä. Tsasouna sijaitsi jossakin Vitelen paikkeilla, keskellä kalmismaata. Se on aina  auki oleva, pieni ja vaanimaton , mutta todella käytetyn ja kotoisan näköinen.

Laitan tähän vielä linkkin suomalaiseen graduun Aunuksen asemasodan aikaisesta työtuvasta. Olin lukenut tuon gradun ja juttelin siitä hotellin suomea puhuvan karjalaistytön kanssa, hän silmät pyöreinä kuunteli minua ja sanoi, että tuollaisesta hän ei ole koskaan kuullut mitään.

Ja sitten viime viikkoiselle Uhtuan matkalle. Uhtualla oli museo kiinni, se oli sanottu irti kaupan yläkerrasta ja sille oli alettu korjata taloa, mutta rahat olivat loppuneet kesken. Kalevala-talo oli pienen työtuvan, käsityönäyttelyn ja myymälän sekoitus. Sieltä ostin nuo esittelemäni kirjat, joita sitten majapaikkani emäntä minulle hieman suomensi. Hän ei muuten tiennyt tuollaisista puvuista paljoakaan, vaikka selvästi harrasti käsitöitä, virkkasi noita mattoja, joita kirkossakin oli ja neuloin omaksi tarpeekseen.

Esillä oleet käsityöt ovat vaatimattomia. Kuvasin kuivaustelineiden liinat, koska niistä saa kivaa virikettä ketjuvirkkauskirjontaan, mitä olen harrastanut.

Pieni tasku ja käspaikka, siinäpä ne jo melkein kaikki olivat. Edellä esitellyt  käsityöt olivat vanhoja,

Mutta mummonukke liekuttamassa kehtoa ja olkikoristeet olivat varmaan niiden nuorten tekoa, jotka tuvalla kutoivat mattoa ja muutenkin työskentelivät.

Kansanomainen käsityö alkaa elpyä Karjalassa, olen siitä lukenut ja osoittavathan  nuo löytämäni kansanpukukirjat  sitä. Nyt alkaa mieleni tehdä Petroskoihin, ihan vain tälläiselle omatoimimatkalle niin kuin nämä olivat, vaikka opintomatka olisi kaikkein antoisinta, tapaisi asiantuntijoita.

Loppuun vielä kaksi kuvaa kylistä, sillä niiden seisahtanut tunnelma on kuin sukellus menneisyyteen, jonka vielä  voi tavoittaa, kesäkuva jostakin Aunuksen Karjalasta ja syksykuva Vienan Haikolasta.