-nimittäin se, että tammikuu on yli puolen välin ja yhä vain toivottelen lukijoilleni Hyvää Joulua. Tämä on artikkeli, jolla poistan joulun, ja näytän yhtä sun toista joulun jälkeen tekemääni, mutta mikään ei ole valmistunut oikeaan esittelykuntoon.
Tai oikeastaan on. Nämä kansalaisopiston metallikorujen kurssilla valmistuneet olkakorut ja rannerenkaat ovat valmiita. Tuolla kurssilla sitä kokee olevansa osaamaton, niin uutta ja ihmeellistä kaikki on . Meitä on muitakin yhtä toopeja ja opettajaa käy sääliksi, kun hänen on revettävä niin montaa auttamaan samanaikaisesti. Olkakorut tein syksyllä ja niitä olen käyttänytkin, Kalevala korun Hämeen juhlakäädyn kanssa ne koristivat pikkujouluissa viime vuonna tekemääni keskiaikapukua. Komea olin. Seuraavaksi tulen tekemään pronssisia sormuksia.
Tässä virittelin oman arvon tunnettani hivelevän koristeen nyt vielä keskeneräisen uuden pukuni koristeeksi. Kyse on Herjolfsnes no:38:sta, mitä keskiaikapukukurssillamme ei kukaan ollut vielä tehnyt ja siitä tuli tehdä kokeilupuku. Minulla oli erittäin edullista Viipurista ostettua pellavaa ja niinpä kävin työhön. Kaavat ja ompeluohjeet tilasin Turusta. Kun kaavojen piirtämisen hankaluudesta selvisin, mikä johtui oikeanlaisen kaavapaperin puutteesta, kaikki on sujunut kuin leikiten. Sitä ei voi kuin ihmetellä, miten satoja vuosia sitten on osattu tehdä toimivia vaatteita. Kapeat istutetut hihat ja käsillä on täysi liikkumavapaus, ja varsinaiset kappaleet ovat suoria ja puku on helmasta levennetty kiiloin ja se istuu kaikille vartalotyypeille. Tuossa toisessa kuvassa on hihan salaisuus, olkapäällä oleva kiila. Tästä puvusta paremmat kuvat sitten kun se valmistuu, sillä helma on kääntämättä ja mietin vielä mitä teen alkuperäisen mallin pullokiiloille. Koruja en tule tämän puvun kanssa käyttämään, sillä tarkoitukseni on kirjailla sen etumuksiin koukeroita ketjuvirkkauksella.
Eilen sain neulattua tossut Pirtin kehräämön hahtuvalangasta. Tuo lanka soveltuu neulaamiseen erittäin hyvin. En ollut sitä oikein ennen kokeilemistani uskonut, vaikka olin Väkerrystä– blogin pitäjän nähnyt sitä käyttävän pistonäytöksissään. Neulaamisen kanssa samainaikaisesti keskustelin ravelryssä kiivaasti langan kierteiden suunnasta. Voi kun minua yritettiin opettaa, jääräpäisenä vain pysyin kannassani, joka tietenkin oli väärä. Tarkistin asian tänään maan mainiosta Käspaikasta. Koko homma lähti siitä, että minua on mietityttänyt mummo, jonka tapasin junassa pari vuotta sitten ja hän kertoi minulle kaikenlaista neulakinanastekniikasta mm. sen, että kinnasneulalla tehtäessä tulee olla z-kierteistä lankaa. Itse olen myös hakenut tuohon tekniikkaan oikein hyvää lankaa sitä löytämättä. Tähän menneistä parasta on tuo Pirtin hahtuvalanka, jossa on nelinkertainen hahtuva yksikierteisenä lankana ja z-kierre (tieto Pirtiltä). Lanka on pikkuisen paksua ja yksikierteisenä vetää vähän vinoon. Pirtillä oltaisiin kyllä valmiina kiertämään ohuempaakin hahtuvalankaa, jos kysyntää olisi. Kokonaisuudessaan nuo eilispäivän kokemukset laittavat minut nyt kehräämään villalankaa missä rukki pyörii myötä että vastapäivään ja molemmat langat kerrataan. Sen teen ensi viikonloppuna. Sitten upotan nuo langat samaan kinnasneuleeseen ja katson mitä tuo juna-mummo oikein tarkoitti. Katsotaan nyt tuleeko kokeilustani esittelykelpoista, eniten huolestuttaa saanko syntymään möykytöntä lankaa. Noihin tossuihin vielä, ne tulevat saamaan liukastumisesteet pohjiinsa ja villakirjontaa jalkapöydän päälle, kunhan nyt kuivuvat. Huovutin niitä käsin pikkuisen, jotta sain ne oikenemaan lestiin ja pohjat hieman vahvistumaan, sillä karstalanka kuluu helposti puhki.
Ei se z- ja s-kierteen sotkeminen ole ollut ainut mokani, neuloin nimittäin hahtuvasta valkoiset lapaset, laitoin reteenä pesukoneeseen ja ne huopuivat täysin kiinni. Nyt on uudet tulossa Pirtin kaksikierteisestä karstalangasta. Kuviovirkkauskaan ei ole vielä mihinkään jäänyt, vaan olen hakenut yhä uusia malleja. Se mitä etsin on jo löytynyt ja lapaset ovat valmiit, mutta minulla on pätevä syy olla näyttämättä niitä. Nuo kaksi kokeilua eivät tällä kertaa pääse toria koristamaan, vaan teen aikanaan niille parit.
Kudonta meinasi unohtua kokonaan, onneksi kuvat olivat kameran kortilla. Kudon värjäämilläni villoilla ontelopoppana loimeen keinutuolin mattoa. Täytekin on villaa. Matto pääsee siihen mummoni tuoliin, missä aina istun neulomassa ja virkkaamassa, ja nykyisin myös ompelemassa keskiaikapukujen pitkiä katesaumoja, vain näkyviltä osin.
Voi taivas. Oletpa ollut toimessa. Taitaa sinulla olla rima hiukkasen korkealla, sillä minusta nuo keskiaikavaatteet koruineen ovat aivan mahtavia. Oi oi. Pitäisiköhän tehdä itsellekin kakkosherjolfsnes? Ja taatusti helpotettuna 🙂
Hei Liisa. Olen minä tyytyväinen keskiaikavaatteisiin ja niiden koruihin. Korujen tekeminen vain on ihan kamalaa, tulityötä, ei siihen harjaannu villalankaa pyörittämällä, vaikka sepän miniä olenkin. Nyt mietin kovasti että raaskisinko ostaa villakangasta ja tehdä toisen tuollaisen mekon. Tai oikeastaan tämä pitäisi sanoa niin, että onko sille riittävästi käyttöä, jotta toimeen kannattaisi ryhtyä.
No jopas sattui. Nimittäin tuo ontelopoppana on myös Luikalan kudontapiirin puissa odottamassa minua. Olen miettinyt vaihtoehtokudetta poppanalle. Meillä ontelot on täytetty 2½ sm:n superlonilla. Minkä vahvuista villalankaa käytät? Vaatiko tuo villalanka tiheämmän loimen? Villahahtuvallako ontelot täytät? Kiitän ystävällisestä vastauksestasi.
Ihan tavallinen poppana loimi se on. Eikös siinä ole 4 lankaa sentillä. Jos tiheys on joku muu, niin ilmoitan sinulle myöhemmin. Lanka on tavallista Pirtin kehräämön kolmisäikeistä karstaa, Kolmisäikeistähän heillä on kahta paksuutta, joten tämä on varmaan 180tex x 3. Suunnilleen seitsemän veljeksen paksuista. Täyte villa on taas tuolta kehräämöltä säkissä ostettua tähettä. Sitä ei saa kuin paikan päältä ja silloinkin hieman työnjohtajaa puhuttamalla ja ostaa pitää koko säkki. Mutta on se kannattanut. Siitä on kehrätty möykkyistä taidelankaa ja käytetty huovutustöissä. Kehrätessä kuulema syntyy tuota tähettä, josta taas Pirtillä uudelleen kehrätään ll-luokan hahtuvaa, jota myös saa vain paikanpäältä. Tietysti karsta levykin kelpaisi, mutta on täytteeksi minusta liian tyyristä. Jos minulla ei olisi tuota villaa, niin todennäköisesti täyttäisin ontelot draglonvaluklla.
Kiitos Leena kattavasta vastauksestasi! Tuo Pirtin kehräämö on liian kaukana asuinsijoiltani, mutta yritämme jostain lähempää (Jämsän Huopatehdas)saada noita tykötarpeita tuohon keinutuolimattoon ja kiitos vielä tuosta loistavasta ideastasi.
Huh, ihan hengästyttävä vauhti sinulla! Kuviovirkatut lapaset ovat ihanat. Olet saanut minut myös kiinnostumaan neulaamisesta.
Se on mukavaa kun niin moni opettelee tuon ikiaikaisen tekniikan. Näin se ei häviä maailmasta.
Ei sinun tarvii olla häpeissäsi hitaasta postaamisesta vaan ylpeä noin upeista ja monista töistäsi. 🙂 Siis niin ihania ja monenlaisia töitä olet taas tehnyt, että meikä täällä edelleen suu auki ihmetyksestä ihailee aikaanssannoksiasi.
Kiva että ymmärrät hitaan postaamisen. Kiitos kauniista sanoistasi
Aij, ihania juttuja oot tehnyt! Metallityönkurssi kuulostaa kutkuttavalta. Kiitti linkivinkeistä, enköhän testaile 🙂
Olet saanut valtavasti kaikenlaista aikaan, vaikka sanoit ettei mikään ole vielä esittelykunnossa. Eikä se haittaa välillä näyttää keskeneräisiäkään töitä.
Kiva kun suhtaudut noin keskeneräisyyksiin.
Missäs välissä olisit ehtinyt tekemisiäsi esittelemään, mahtava saalis muutamassa viikossa. Onko teillä keskiaikaan liittyviä tapahtumia, jossa käytät pukuasi?
Kirjoitin sinulle jo äsken vastauksen pukujeni käytöstä, mutta se oli hävinnyt bittiavaruuteen, joten nyt uudelleen.
Surcotia ja sen aluspukua olen käyttänyt jouluisin, ensin pikkujouluasuna tietyissä tilaisuuksissa ja sitten jouluna kotiasuna. Siinä on helppo ja mukava olla. Nyt tätä vielä keskeneräistä pellavamekkoa minun on tarkoitus käyttää kesäiltaisin saunan jälkeen keikistely asuna mökillä. Sekin tuntuu uskomattoman helpolta päällä. Kaavassa olevia taskunreikiä en voi siksi laittaa, koska ei minun ole tarkoitus ripustaa vyölle aarteita ja jos siellä alla olen vain minä, niin ei sovi, sillä keskiaikaan nilkat ja ranteetkin piti olla peittettyinä.
Oi miten monipuolinen kirjoitus. Käsityötä vähän joka alalta. Ihanaa ku sä osaat kaikenlaista ja niin huolellisesti teet.
Korut on tietysti aina hienoja, sormuksia sitt odottelen mielenkiinnolla. Mä käytän Kalevalan pronssisormuksia, ne on kauniita.
Olis se vaan kiva ku noita keskiaikapukuja voisin jossain käyttää, meinaan ett sitt voisin kokeilla tehdä semmosen itelleni.
Lankojen kierteistä olen jollekin joskus maininnut mutta kun mun hatarassa päässä ei tieto pysy niin en ruvennut keskusteluun, ja vastapuoli oli sitä mieltä, että ei sillä ole merkitystä. Mä oon sitä mieltä, että kierteillä On merkitystä.
Postaat kun postaat, ei sillä ole merkitystä kuinka usein. Kyllä täällä ruudun toisella puolella jaksetaan odottaa, aina mielenkiinnolla.
Tuossa Sarille jo vastailinkin miten itse käytän pukuja. Tuota mekkoa ensin epäilin, ettei se saunamekoksi asetu, mutta kun sitä nyt olen sovitellut, niin on mukavan oloinen päällä. Kyllä langan kierteellä on merkitystä. Jollain löyhäkierteisellä langalla en pystynyt lainkaan neulaamaan. Minä nyt teen tuon oman kokeen, kun tälle asialle ei ole asiantuntijaa löytynyt.
Tervetuloa keskiaikaisille markkinoille Suomen Turkuun kesä-heinäkuun vaihteessa. Siellä pääsee hyvin tunnelmaan varsinkin kun on aikakauden puku päällä.
On taas vahvaa kokemusta, asiantuntemusta ja kauniita, persoonallisia töitä meille ihasteltaviksi. Nämä eivät toivottavasti häviä bittiavaruuteen, vaan jäävät ilahduttamaan ja neuvomaan monia vielä meidän jälkeemme 🙂
Langan kierteen olen huomannut vaikuttavan joskus virkkaustöissä; kertaamaton, z-kierteinen (oikeakierteinen) tuntuu joskus ”aukeavan”.
Neulakinnastöistä ei ole paljon kokemusta, vielä…
Jos haluaa kutoa kaunispintaisen, palttinasidoksisen villakankaan, pitäisi loimilanka olla erikierteinen kuin kudelanka. Pellavapalttinakin taittaa valon kauniimmin kun loimi on esimerkiksi oikeakierteinen ja kude vasenkierteinen. Lankojen risteillessä toistensa lomiin asettuvat kierteet samansuuntaisiksi – kokeile!
Tässä on just harrastajan ja ammattilaisen ero. Ammattilainen tietää tälläisiä teknisiä tosiasioita. Kiitos tiedosta, saatanpa kokeillakin, nyt kun olen tähän kierre asiaan tutustunut perinpohjin. Olen nimittäin jo kehrännyt molempikierteiset langat, ovat kuivumassa, ja purkanut täällä mökillä olevia lankojani ja todennut että puppua Pirtillä puhuttiin kun myymälässä minulle kerrottiin, että kertaamiskone kiertää aina myötäpäivään, z -suuntaan, kaikki lagat ovat kerrattu s-suuntaan. Haa alan oppia. Seuraavaksi menen Pirtille uudelleen ja puhutan siellä z-kierteisen neulakinnaslangan, sehän vois olla heillä pieni myyntierikoisuus, ainakin minun mielestä.
Vaatetuskangasta olen suunnitellut, silloin huomioin tuon sinun neuvosi. Se nyt miettyttää, että saako noita lanoja molempi kierteisinä?
Niin, eipä taida nykyään saada kerrattuina erikierteisiä. Sen tähden oman kansallispukuni kampalankaisen liivin palttina näyttää paikoin jotenkin ”söheröiseltä”. Esiäitimme tiesivät mitä tekivät kun kehräsivät ja kertasivat erikseen loimet ja kuteet. Mutta jos loimen laittaisi kerratusta (s-kierre) ja saisi kuteeksi samanvahvuista kertaamatonta (z-kierre), voisi lopputulos olla parempi. Siitä ei kyllä ole kokemusta, eikä suunnitelmissakaan ole palttinan kutomista.
Menestystä neuvotteluihin Pirtillä!
No noinhan taitaa saadakin, kun noita kehräämöjen lankakarttoja katselee, niin kertaamatonta lankaa saa aika monen paksuista. Huomasin tämän eilen, kun mietin tuon kinnasneulalangan paksuutta ja kävin useamman langanvalmistajan sivuilla.
Ohhoh, mikä vauhti ja mitä erilaisempia kädentaidon tuotteita oletkin jo ehtinyt valmistamaan. Tuo korujen tekeminen on hauskaa, tosin pronssista en ole vielä kokeilut.
Ja kirjovirkatut lapaset ovat herkullisen kauniit, samoin kuin neulatut tossut. Keskiaikaispuku on varmasti suuritöinen. Olisi mukava saada seurata sen valmistumista.