Tämä blogi on hyvä muistiinpanoväline. Katsoin juuri, että siitä on runsas kolme vuotta, kun opin tekemään kintaita neulalla. Se oli suuri juttu, olihan nyt hallussani taito, jota esimerkiksi äitini ei osannut, mutta arvosti valtavasti. Tässä talven mittaan olen pyöritellyt neulaa hyvinkin ahkerasti ja etsinyt itse oikeata lankaa ja kysellyt sitä myös nettituttaviltani. Kaikki siksi, että ensi viikolla menen ohjaamaan neulakintaan tekoa Mikkelin karjalaisten järjestämälle kurssille. Koen olevani valmis tuohon tehtävään, vaikka en ole koskaan opettanut kädentaitoja. Se on muuten hauskaa, että nuoret ja vanhat nykyisin opettelevat tämän ikiaikaisen taidon. Hiihtoloman aikana matkustin lapsenlapseni kanssa junassa. Savon radan iltabendoliinossa minun lisäkseni kinnasneulaa pyöritti myös nuori nainen.
Pari viikkoa sitten Kävin Pirtin kehräämöllä etsimässä sopivia lankoja ja keskustelemassa mahdollisesta Zs -kierteisen langan teosta. Silloin ostin aika paksua nelisäikeistä lankaa (200tex x 4), joista neulasin nämä linkin alla olevat kintaat. Tuo lanka on liian paksua. Ostin myös ihanan pehmyttä kaksisäikeistä villaa (320tex x 2 – 150 gr). Lanka oli juuri sen paksuista kuin Virtain villan kolmisäikeinen lanka, jota useat langasta kanssani keskustelleet pitivät parhaimpana lankana neulaamiseen. No, vaikka olisi kuinka oikean paksuista, niin tämä kaksisäikeinen lanka ei kestänyt neulan kieputtelua ja kierteet purkautuivat. Takasilmukan noukkiminen tuli hankalaksi.
Sisulla tein kintaat valmiiksi. Tuo spiraalirakenne ei myöskään ollut parhaimmillaan noin suuren värieron langoissa, sillä lisäyskohdat näkyvät aika selvästi. Tein kaksivärisyyden oikeastaan siksi, että voin vähän leveillä taidoillani. Lapasen spiraalissa on pyöreä alku, mutta Neulanpistoja sormissani – blogista löysin jo kintaat alotettuani mielenkiintoisen tylpän spiraalialoituksen, jollaisen taidan tehdä seuraavaksi kun spiraalilla leventelen. Spiraalin harmina on lapasen suussa kahden värin erillinen päättäminen. Punoin nauhan tuohon suuaukkoon, jotta se vangitsisi katseet, eikä kerroksien loppumiset hyppäisi silmille.
Nyt ovat raitakintaat valmiit, hieman huovutin ja ompelin tuon tekemäni nauhan . Toisessa kuvassa on kintaan päällä kukkilintu. Sain sen nettiystävältäni Ellisofialta, joka lankakeskustelujen päätteeksi lähetti minulle kokonaisen vyyhdin tuota Virtain villan lankaa ja paljon näytteitä tuon kehräämön muista langoista. Kiitos Ellisofia! Harmi etten saanut tuota lähettämääsi lintua kirjotuksi neulakintaan selkämyksiin. Neulos on vaikea kirjontapohja, enkä yhtään ihmettele, että museoiden kintaissa kuviointi on pitkin lankajuoksuin. Virtain villasta tekemäni kintaat valmistuivat pika vauhtia, lanka kun oli todella maineensa veroista.
Sain valokuvaajan, joten laitoin tähän kintaista monta kuvaa, pidän niistä tavattomasti. Pesemätöntä lankaa oli mukava neulata, langan rasvaisuuskin viehätti ja pesun jälkeen kintaista tuli ihanan pehmeät. Kuviointiin käytin Ellisofian lähettämiä lankoja, joten kintaat ovat 100% Virtain villaa. Langat ovat värjätty reaktiivivärein. Lapasten suissa on samaa karjalaista sarkaviitan kuviointia, kuin edellisen kirjoitukseni kintaissa. Kämmenselkään yritin ensin kukkilintua ketjupistoin ja varsipistoin. Siitä ei tullut mitään, sitten sommittelin tuon ilman koukeroita olevan villakirjontakuvion, missä ympyröiden keskellä on siunaava ja hoitava kaheksansakarainen eli kannuksen pyörä, jonka on ihan yhtä ikiaikainen kuin kinnasneulatekniikkakin.
Vielä kuva Walma langoista, jotka eilen ostin vankilan myymälästä kinnasneulakurssia varten. Langat tuntuvat yhtä paksuilta kuin Virtain villa. Niissä ei ole tex-numeroa. Kun siitä valitin Pirtin kehräämön johtajalle, hän vain naurahti ja sanoi, että se on viisautta. Kyllä Pirtillä vielä se Zs kierteinen lankakin tehdään, mutta milloin, sen aika näyttää. Pyysin langasta Walman paksuista. Walmakin on Pirtillä tehtyä, mutta villa on Pelsolta ja taatusti puhdasta suomenlammasta, kun kerran tulee geenipankista.
Loppuun vielä kuva rekipeittoni viimeisestä eläimestä, toivoa täynnä oleva karhu pakkasyössä, ja kaikkihan me tiedämme, kuinka surkeasti siinä lopulta kävi.
Mie täällä huokailen ja ihailen.
Ihania kintaita. Erityisesti minua viehättää nämä koristelut: punotut nauhat, sarkaviitan kuviointia, kannuspyörä. Näillä kintaista saadaan oikeat taideteokset. Nuo valkoiset ovat aivan ihanat.
Itse olen käyttänyt kasvivärjäyksessä usein Virtain villaa. Aikanani kävin hyötykasviyhdistyksen järjestämät kasvivärjäyskurssit, ja niissä käytettiin pelkästään Virtain villaa. Olemme hyötykasviyhdistyksen kautta tilanneet aina välillä kimpassa Virtain villan lankoja, ja välillä usempi kilo lankaa on päätynyt varastooni.
Tosi kauniit kintaat, asivan sinun näköisesi. Kirjailut näyttävät olevan se sinun juttusi. Toivotan mukavaa kurssia teille.
Upeita kintaita koristeineen !!!
On niin paljon ”tekemättömiä käsitöitä”, kuten tällaiset kintaatkin. En muista yritinkö lapsena opetella, sisareni ainakin teki.
Komppaan Päivikkiä: mie täällä huokailen ja ihailen! 😉
Ihanat raidalliset kintaat olet tehnyt! Omat ensimmäiset kintaani ovat edelleen vailla peukaloita, ei edes iso homma, mutta se siihen tarttuminen 🙂
Virtain villaa tutkin heti laitetuasi siitä linkin ja sieltä kyllä tilaan ehdottomasti! hintakin on edullinen ja jos kerta vielä hyvän tuntuista ja neulaamiseenkin sopivaa. Minä olen vihreät kintaani neulannut Virolaisesta Maali-langasta, se on kaksisäikeistä, mutta paksua ja käsialalleni sopivaa, 7 veljeksestä tuli aivan reikäistä…
Oi miten ihanaa yhdessätekemistä on ollut tytön kanssa. Kivat kirjonta-aihekin tuli piirrettyä ja toteutettua.
Kettu Repolainen on oikein hieno ja ovela. Mutta tähän karhuun en nyt just saa otetta:( Enkä tunne sitä tarinaakaan:( Nyt täytyy täyttää tämä sivistysksenaukkoni;)
raidalliset ovat kivoja. Jonkun ohjeen mukaan kokeilin kerran, mutta kärjestä tuli liian suippo, en leventänyt riittävän leveäksi alussa. Ei tainnut kuitenkaan tuo ohje, joskus paremmalla menestyksellä sitten..
Kauniit kinttaat. Tuon taidon haluaisin oppia. Joskus pikku-tyttönä ätitini täti olisi halunnut opettaa, mutta silloin olin vielä liian nuori eikä kärsivällisyys oikein riittänyt.
Nuo vaaleat neulakintaat ovat vallan viehkot!
Lanka on varmasti huippua, ihan näkyy tänne asti.
Olet edennyt jo nallukkaan – onnellinen otso?
Kerrassaan upeita! Jälleen. Minä en kyllä tiedä, miten karhun kävi. Kertoisitko? Annoin sinulle blogissani tunnustuksen 🙂
Jostain blogikommentista luin, että ole käynyt Viipurissa pellavakaupassa. Olisin kiinnostunut tietämään missä päin tuo pellavakauppa sijaitsee. Olen kesäkuussa menossa taas Hiitolaan ja paluumatkalla pysähdymme Viipurissa. Silloin olisi aikaa käydä pellavakaupassa 🙂
Tosi kauniisti erottuu silmukkarakenne noissa valkoisissa, ja koristeluista tykkää myös 🙂 !
Rekipeitosta,sellaisesta itse ommellusta haaveilen jatkuvasti.Kunhan nyt saan jonkinlaista ”käsialaa” villalangalla kirjomisesta,niin sitten ehkä jotain pannulappua isompaa voisi yrittää.Jos vain nivelet sitten vielä käsissä sellaista askarointia kestävät.
Kiitos teille kaikille kommenteistanne. Minun tavanomainen päiväjärjestykseni on vähän sotkeutunut, joten en ole ennättänyt vastailla näihin ihaniin komentteihin. Iloitsen niistä kaikista.
Ihania kintaita! Minä olen tehnyt vasta yhdet neulakintaat. Joudunkin nyt mietiskelemään mikä olisi parasta lankaa kintaisiin. Tässä jutussahan mainitsitkin Virtain villan ja Pirtin kehräämön. Kokeilin hiukan seiskaveikkaa mutta lankojen päiden yhdistäminen oli mielestäni hankalaa kun ei huovu kiinni.