Ravelryn suomalaisen kansanperinteen ryhmässä neulotaan porukalla Baktus huivia Oljen ja Haaviston neulemallien pohjalta. Kun olen aktiivinen tuossa ryhmässä, niin toki ilmoittauduin mukaan. Edellissä kirjoituksessa esittelin myös huivia varten värjäämäni langat. Veriseitikkivärjäys Pirtin kehräämön meleerattuhin tarjouskampalankoihin (tex 90 x 3)     onnistui oikein hyvin. Noiden lankojen värierosta tuli niin pieni, ettei Haaviston kirjoneuleita voinut ajatella, joten hain kirjasto Oljen Sukkakirjan,  kun muistin siinä olevan pintaneuleita. Kaksinkertaista nurjaa ajattelin, mutta se ei onnistu tasona neulottavaan työhön, joten piti tyytyä tavallisiin nurjiin silmukoihin. Neuloin koehuivia ja aika pian huomasin etten saa huivistani yksiväristä, kun 100 gr ei riitä tarpeeksi pitkään huiviin. Neule oli muuten  kurttuun vetävää, mutta kastelemalla ja tasokuivaamalla tuon mallikappaleen totesin siitä kumminkin tulevan siedettävää.

Ensimmäisessä kuvassa on mallikappaleen kastelun jälkeen.Varsinaiseen huiviini kelpuutin vain kaksi kuviota. Toisessa kuvassa huvi on juuri valmistunut ja erityyppiset neuleet saavat sen ihan mykkyrälleen. Kastelin huivin ja aloin muistella miten Haapsalussa opettettiin huivin pingotusta. Nuo huivin kuviot ovat  Äyräpään sukkien vikkelin vinoneliöt, pitsikuvio taitaa olla   Oljen oma, sillä sille hän ei kerro  alkuperää mistään museosta.

Eihän minulla mitään pingotustelinettä ole, mutta täysin kastellun huivin viritin lakanalle päällystetyn retkipatjan päälle saunan lauteelle ja kiristin sen nuppi neuloin. Peittelin huivin vielä lämpimällä vedellä kastelluin pyyheliinoin ja jätin kuivumaan. Kahden päivän päästä poistin pyyheliinat, mutta huivi jäi vielä saunanlauteille, sillä muistin, että sen tulee kuivua ylikuivaksi, ennen kuin se otetaan pois.

Hyvä huivista tuli, ei uskoisi sitä samaksi villamykkyräksi ja kivasti piristää myös vanhaa poppanatakkiani, joten käyttöön tulee.

Oli pääsiäismaanantain. Olin saanut huivin neulottua ja pingotettua ja minun käsillä ei ollut mitään tekemistä. Olo tuntui omituiselta. Silloin muistin syksyllä villatakkia varten syrjään laittamani orakkailla ja käävillä värjäämäni langat.  Oi mitä pussista löytyikään! Onnistuneiden ja epäonnistuneiden kääpä- ja orakasvärjäyksieni langat hehkuivat ja pyysivät päästä työnalle. Olin jo syksyllä katsonut Ihanasta virityksestä eestaas oikea voittoisen villatakin, joka olisi mukava toteuttaa, joten sieltä vinkkejä.  Oikeastaan takin neulominen alkoi onnistua heti, mallitilkun jälkeen päädyin pyöröpuikkoihin ja neuleen halkaisemiseen.  Siihen vaikutti myös mielenpohjalla kaikertanut kaksinkertaisesta  nurjasta  ja Haaviston kirjoneuleista luopuminen. Nyt ottaisin revanssin!

Paksun kolmisäikeisen  vironvillan neulominen 3,5 puikoilla etenee joutuisasti, ainakin syyskuussa pääsen tämä päälläni käsityömatkalle Virumaalle ja siinä yhteydessä Raasikun villatehtaalle ostamaan uutta lankaa, mutta voi olla, että jo heinäkuun värjäripäivilla esiinnyn takissani, sillä nuo keltaiset värit, jotka ovat juuri   neulomisessa, ovat mysteeri. No ei kumminkaan väri, vaan sieni mistä väri tuli. Tuolla värjäripäivillä kun on taitavia ja tietäviä henkilöitä, joiden kanssa asiasta voin keskustella.

Minä olen viimeisen neljän vuoden aikana ollut usein Airin Matkassa (oy) eri puolilla Viroa opettelemassa  sikäläistä  käsityötä. Viimeisen vuoden aikana en ole lähtenyt noille Suuren Käsityölehden lukijamatkoille, kun niillä ei ole tehty virolaista perinnetyötä. Tuo edellä mainitsemani  Haapsalu sall on muuten ainut työ, mikä minulta on jäänyt tekemättä noilta matkoilta, mutta sen opetuksesta olen ottanut monta asiaa vaarin, niin kuin joustavat aloitus ja päättelysilmukat ja nyt tuon huivin pingotuksen.  Airi ilmoittaa minulle vanhana asiakkaana aina uudet matkansa. Syyskuussa viikolla 38  hän järjestää varmaan jonkun pienen porukan pyynnöstä uudelleen villankierrätysmatkan Võsuun Virumaalle ja ottaa linja-auton täyteen. Tuo Jaaniojan käsityötalo sekä osaava mamselli Janika ovat niin täynnä luovaa hulluutta, että sinne minun on päästävä uudelleen. En meinaa tehdä enää laukkua , sillä se siellä on taas ohjelmassa, vaan olen ottanut yhteyttä Janikaan ja hän lupasi saatella minut kierätysvillasta pesemällä ja huovuttamalla tehtävän takin alkuun. Airi ei muuten mainosta  matkojaan eli niitä, jotka eivät ole noita lukijamatkoja.  Hän luottaa puskaradioon, joten olkoon tämä minun blogini nyt nykyaikainen puskaradio. Tässä linkki minun  kirjoitukseeni aikaisemmasta Jaaniojan matkasta ja Airilta voit tilata tämän uuden matkan esitteen, jossa on lisää takkien kuvia :  airi.lautakari(at)gmail.com