Minulle on jo useammalta taholta huomautettu siitä, että sinä se vain mainostat Viipurin käsityökauppoja. Sukulaiset jo leikillään huomauttivat, että sponsoroivatko ne sinun blogiasi. No ei todellakaan. Nyt pitää vähän vääntää asiaa tähän päälle ja siksi tulee paljon toistoa blogini aikaisempiin artikkeleihin, mutta kuvissa olevat työni ovat uusia.
Blogini alkuaikoina tein himolla ketjuvirkkauskirjontaa ja nyt olen palannut siihen. Syy kyllä on karjalaisten käsityökerhossa, jota aloin viime talvena pitää ja siellä tänä syksynä aloitimme noiden ketjuvirkkauskuvioiden tekemisen. Minullahan on niihin runsaasti malleja, joita iäkkään tätini opiskelutoverit ovat piirtäneen Ollilan opastuksella käsityöopettajaseminaarissa 40-luvun lopulla. Kerran kysyin tädiltäni, että saanko niitä jakaa, niin hän vastasi, ettei kansanperinteellä ole tekijäoikeuksia. Niin että jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä. Tässä linkkejä aikaisempiin töihini: tyynyjä, joululiina, lumiset puut, keskiaikamekko ja siihen päähine, nuo löysin. Lumisia puita en ole itse tehnyt, mutta nyt tuolla kerhossa on tulossa tuolla kirjontamallilla joululiina.
Löysin varastostani neliskulmaisen valmiiksi päärmätyn käsinkudotun pellavaliina. En tiedä mistä se on minulle kulkeutunut, ehkä tätieni jäämistöistä. Siihen virkkasin kerhotyönäni kulmiin kirjonnat. Ensin näytti minusta vähän oudolta, vieraalta, aunukselainen mallihan tuo on, mutta nyt ovat silmäni tottuneet ja ilolla pidän liinaa pöydälläni.
Seuraavaksi kirjoin tyynyn, minulle vanha malli, mutta halusin kokeilla Viipurista ostamaani kapeaa pellavakangasta. Kankaan napakkuuden takia siihen oli helppo virkata ja pesussa kangas tuli tasaisesti viehättävän ryppyiseksi, joten en taida sitä silittää. Ompelematta tuo tyyny vielä on ja syy siihen on että ompelukoneeni on vielä kesän jäjiltä mökillä. Tuossa ketjuvirkkauskirjonnassa on taikaa, sitä ei malta jättää käsistään, vaan jatkaa ja jatkaa. Syynä olen ajatellut olevan yhtenäisen viivan, joka pitäisi saada päätökseen. Tuo tyynyn malli ei ole täysin oikeaoppinen. Siinä nuo kukat tehdään irrallisina, ja kyllä niiden langanpäiden päättely harmitti.
Tulin vielä lisäämään linkin. Tässä Venäjän puolelta talteen otetussa lakanan reunassa olisi haastetta kerrakseen ja himo ketjuvirkkaukseen taitaisi jo hiipua.
Mehän aloitimme tuossa kerhossa neulakintaan tekemisellä. Minun opetustaitoni ovat koetuksella, kun yritän opettaa neulakinnasta. Parhaiten se onnistuu, kun istun vieressä ja neuvon kädestä pitäen. Näin tapahtuu yhä uudelleen, sillä kerhoon tulee aina vaan uusia neulakintaan opettelijoita. Saimme nimittäin mainosta, sillä olimme tekemässä työnäytöstä Kenkäverossa Karjalasta kajahtaa toimintapäivänä.
Tähän loppuun laitan vielä muutaman kuvan neulakintaista. Noita suomeksi neulaamiani siniraitaisia kintaita tein tuolla Kenkäverossa. Talvella olemme suunnitelleet siirtyä pitäjälapasiin. Olen nyt kolunnut Suomen museot onlineä, Haaviston ja Ollilan kirjoja. Kerholaisten kotiseutujen pitäjistä kerättyjä kirjoneulontamalleja puuttuu vielä paljon. Jos tiedät mistä etsisimme, niin kerro ole hyvä.
Leena, näihin ei kyllä koskaan kyllästy. Me olisimme kiinnostuneita malleista, sovitaan vaan, miten se hoituisi näpsäkämmin. Ilolla luen teidän harrastusinnostuksesta ja vieriopetuksesta.
Tätä tekniikkaa en olekaan aikaisemmin tehnyt. Heti alkoi houkuttaa tuon testaaminen, mistähän saisin tekniikkaan alkeet, olisiko sulla joku nettilinkki takataskussa vai voisinko joskus tulla kuunteluoppilaaksi tuonne kerhoon? Ja saisiko sulta oikeasti noita malleja? Houkutti kovasti tuo kaitaliina sekä tuo puutyyny. Mistähän repisin lisää tunteja vuorokauteen… Tai millä saisin tainnutettua vauvan pidemmille päiväunille 🙂
Hei Purnauskis
Voi sinä vauvan äiti! Muistan hyvin miten hurahdin etupistokirjontaan kun lapset olivat pieniä. Kun olin saanut heidät nukkumaan, niin ryhdyin kirjomaan elämänpuita ja kukkilintuja. Hoksasin pikkutunneilla, että kai minunkin pitäisi mennä nukkumaan, sillä niin pitivät tuon kirjonnan reitit minua vallassaan. Ketjuvirkkauskirjonta on onneksi helpompaa, kun mennään valmiiksi piirrettyä viivaa pitkin, eikä tarvitse huolehtia siitä, pääsenkö samaa reittiä takaisin. Ilman muuta saat minulta malleja. Kaitaliinan ohje on tuolla blogini yläpalkissa kohdassa ohjeita. Siitä valitettavasti kuva tulostettuna tulee vain 75 %: sena, mutta siellä olevat kukkien ja lumisten puiden piirrokset tulostuvat kokonaisina. Tarvitset pienikokoisen ompelukehyksen, helmilankaa, minun tämänkertainen koukkuni on 0,9. Mallin siirtämisessä on omat hankaluutensa, kun kangaskalkeria ei taida saada. Kynä, jonka jälki siirtyy silitettäessä käy joillekin kankaille tai sitten tyllin läpi lyijykynällä. Pyytäessäsi saat muita malleja vaikka etanapostilla.
Aivan ihania ketjuvirkkauksia! Itse olen kokeillut vain neuleelle, mutta pellavaa löytyy kaapista, joten sitä voisi kokeilla. Kiitos jälleen kerran ideasta!
Tiedät, että kirjoitan taas: kaunista . . .
Se linkin lakana oli huikea, tosin kuvauksessa sanotaan ”konekirjottu” mutta selitystekstissä se konekirjonta kumotaan. Mikä lie totuus.
Systerillä on tosi hieno vanha liina jonka pinta on täytetty metallilangalla ketjuvirkkaamalla, siis vain täytetty, ei kuvioita.
Tarkka olet Kristiina. Nyt vasta luin selvityksen kunnolla kokonaan. ”Kirjontakuvio on tehty tarkasti ja pienin pistoin. Nurjapuoli näyttää tasaiselta ja säännölliseltä, mutta kirjailu ei ole koneompeleinen.” vaikea sanoa. kirjonta ainakin on tavattoman säännönmukaista ja se viittaisi koneeseen, on tuo tekstissä oleva epäjohdonmukaisuus hämmentävää.Voi kun noissaselviyksissä ei sanona milloin esine on museoon tullut. Samalla hankitanumerolla löysin Venäjältä talteenotettuja ansoja.
Kauniita nuo ketjuvirkkaustyöt! Ehdottomasti kokeiltava joskus..
Kylläpä saisi upean ja innostavan kirjan kaikista soveltamistasi perinnekäsitöistä! ”Leenan käsityövakka” tai jotain sen tapaista. Oletko kysellyt kuka ottaisi tehtäväkseen?
Meilläkin oli käsityökahvilassa taas neulakintaan väkerrystä – suomeksi pujoteltiin silmukoita ja päästiin parissa tunnissa ”pötköihin” asti.
Vanhoja malleja voisi kysellä ehkä Wetterhoffilta. Kirjoita googleen sanat ”Wetterhoff-Wetterhoffin tekstiilikokoelmat” niin pääset vähän asian alkuun. Opiskelijat ovat vuosien saatossa keränneet näytteitä, myös menetetyiltä alueilta.
Kiitos Pirle
Käynkin kirjoittamaan tuonne Wetterhoffille sähköpostia. Olen muutenkin menossa Hämeenlinnassa pysähtyen ensi viikolla reissuun, jospa hyvinkin tärppäisi käydä siellä tutkimassa arkistoa.
Kauniita töitä olet taas saanut aikaan 🙂 ! Mummini teki aikoinaan mm. ketjuvirkkausta punaisella langalla valkoisiin liinoihin, juuri tuollaisia kiemuraisia kuvioita. Mummi kuoli jo 30 vuotta sitten, ja valitettavasti hänen töitään ei enää taida olla jäljellä.
Neulakinnasmalleja etsiessä löysin sivuillesi. Tämä täytyy laittaa suosikkeihin. Aivan ihania ovat työsi. Palaan varmasti takaisin.
Kiitos Vallaton. Minäpä käyn tutustumassa sinun blogiin.