Tänään on loppiainen. Eilen lähti viimeinen jouluvieraani pitkälle junamatkalleen poikki Suomen. Hyvin on päässyt perille. Neuloin hänelle uuden pipon  ja langan lopuista pienen kaulurin. Valtavasta lankavarastostani ei löytynyt vaihtoväristä lankaa, sellaista poika halusi, joten ruokaostosten lomassa ostin pojan valitsemana kaksi kerää Novitan Puroa. Ensi kertaa sitä neuloin, mielyttävä kokemus.

Pipon mallin sain, kun minua syksyllä kysyttiin  neulomaan tuolla mallilla sienivärjätystä langasta pipo. Tein sen ja toisenkin omalle pojalleni. Mukava yksinkertainen malli: rullaava alku, jonka jälkeen pitkä resori, sitten sileää ja sädekavennusten jälkeen viimeisillä silmukoilla pikkuruinen antenni. Pipoa voi käyttää noin roikkuvana, kun resori on auki, mutta resorin voi myös kääntää kaksinkertaiseksi, jolloin pipo istuu hyvin asiallisesti pään muotoisena. Harmi etten ottanut toista kuvaa pojan päästä pipon resorin ollessa käännettynä.

Nyt joulutohinoiden mentyä ohi, kävin läpi syötteenlukijani. Voi miten paljon sinne oli kertynyt ystävieni päivityksiä! En jaksanut kommentoida. Anteeksi! Samalla ajattelin, että taidan pyrkiä päivittämään omaa blogiani vain kerran kuukaudessa. Nyt ei rahkeet riitä suurempaan aktiivisuuteen, mikä on syksyn aikana näkynytkin. Mutta blogistanian ystäviäni en tahdo menettää, luen muiden päivitykset, kommentoin silloin kun on jotain todellista sanottavaa ja toivon teidän lukevan harvat päivitykseni.