Olen luvannut päivittää blogiani kerran kuussa, ja nyt on helmikuu jäänyt väliin. Olen pahoillani. Tämä päivittämättömyys ei johdu laiskuudesta käsitöiden suhteen, vaan siitä että on niin iso keskeneräinen projekti menossa, ettei muulle riitä aikaa.

Minulla on jo ainakin kuukauden ollut edellisessä  kirjoitukseni esittämästäni purjeesta tehty villalankakassi valmiina. Se on jopa matkustanut edestakaisin Suomea junassa täynnä lankoja. Nyt lankoja on  kassi puolillaan, siellä on paksut itse värjäämäni langat ja muut on muualla. Hävettää sillä minulla on liikaa lankaa. Varmaan täytyisi tehdä taas sellaista mattoa, mitä tein aika monta vuotta sitten äitini ja tätini lankajäämistä. Siitä muuten olen raportoinut täällä, nettiurani alkutaipaleella. Nuo matot, tein niitä kaksi, ovat osoittautuneet oikein hyväksi käytössä ja niiden kutominen taitaa olla suurin ekologinen jalan jälkeni käsityörintamalla.

Kansallispukujen tuunaus on sitten puolivälissä. Liivihame on valmis ja olen siitä onnellinen. Istuu hyvin päälläni ja kansalaisopiston opettajan vinkistä laitettu punottu nauha on kuin piste i:n päällä. Kotoa pois muuttaneen aikuisen lapseni kaapista  löytyi oikein lupsakka puuvillagabardiinia oleva  paita, joka sopii kuin nakutettu minulle tuon liivihameen kanssa. Kuva vaan ei ole paras mahdollinen, ulkona on liian kirkasta auringon paisteessa ja sisällä liian sotkuista kuvan taustaa ajatellen.

Nauhakuvasta myös näkyy, miten ihanaa villakangasta sain yllättäen tuohon pukuun, se on käsinkudottua ja pesu koneessa antoi siihen tuon kauniin tekstuurin.  Housut olen jo leikannut, ompeleminen jää varmaan pääsiäisen jälkeen. Niissä on tuota samaa käsinkudottua villaa takana ja  etupuolella epäsymmetrisesti käytettynä  kansallispuvun hametta ja mustaa villaa.  Enpä kerrokaan enempää,  huhtikuulla näette.