Nyt on palmusunnuntain aamu. Mitäpä sitä karjalaistyttö voisi muutakaan , kuin virpoa ystävänsä. Joten tämä on sinulle hyvä blogiystäväni!
Virvon, varvon
tuoreeks terveeks
tulevaks vuueks.
Vitsa siulle
palkka miulle.
Koristelin virpomavitsan kaikenlaisella villalla, mitä pussukoistani löysin. Lapsena koristelin tuon vitsan reppi- ja silkkipaperilla. Oikeastaan yhtä kauniit. Kävimme virpomassa sukulaistätiä, äidin ystävää ja naapuria. Palkka saatiin pääsiäisenä, se oli usein tuoretta pullaa, pikkuleipiä tai keitetty kananmuna. Kerran muistan saaneeni äitini ystävältä suklaamunan, jonka sisässä oli sormus. Palkka minusta tuotiin meille, en muista käyneeni sitä hakemassa.
Minäkin pyydän nyt sinulta palkkaa. Jos olet seurannut blogiani, niin olet varmasti huomannut, että olen helposti hurahtavaa tyyppiä. Kun opin jonkun uuden ihanan käsityön tai tekniikan, niin toistan ja toistan sitä loputtomasti. Palkkana pyydän sinua vastaamaan tähän kirjoitukseen ja siinä kertomaan, mihin sinä olet käsityön alalla hurahtanut.
Vastauksensa jättäneiden kesken arvon yhden hurahdukseni tuotteita, neljä villaista setupitsipantaa. Minähän tein syksyllä Ulve Kangron kirjasta Värviline setu pits kaikki mallit, jotka soveltuivat pantaan. Ajattelin niitä sitten myydä kudontapiirini myyjäisissä, mutta eivät menneet kaupaksi. Nyt olen antanut niitä ystävilleni ja viimeiset neljä jaan teille. Mukana tulee vielä pieni selvitys siitä, mistä setupitsissä on kyse, sillä se taitaa olla aika tuntematon asia.
Eihän siinä tietysti ole mitään mieltä, että minä virpomispalkan antajalle annan itse lahjan, mutta kun tämä setupitsipantojen arvonta onkin vain saman aikaisesti, sillä blogini täyttää vuoden pääsiäisenä, ja pannat juhlistavat sitä. Kudontapiirini Ukkolan Akat oli pakotettu hankkimaan kotisivuilleen uusi palvelun tarjoaja vuosi sitten. Siinä yhteydessä sivut uusittiin blogimuotoon ja tilaa oli vielä meidän akkojen omille blogeille. Siellä kudontapiirin puolella on juhlat myös menossa. Jos et ole vielä käynyt äänestämässä, niin tästä pääset.
Tämä vuosi on ollut hieno ja hienoksi sen ovat tehneet uudet kontaktit blogistaniassa, on niin mukava saada samanhenkisiä ystäviä. Vuoden aikana olen myös siirtynyt kokopäiväiseksi käsityön harrastajaksi, Se on tietysti mahdollistanut hurahtamiset ja kaikenlaisen uuden kokeilun, mutta on se tuonut harminkin, minusta on tullut nettiriippuvainen, avaan sähköpostin monta kertaa päivässä.
Lähden tästä nyt pikkuhiljaa pääsiäisen viettoon netin ulottumattomiin. Suoritan pantojen arvonnan vasta pääsiäisen jälkeen. Nyt on aika toivottaa sinulle
Hyvää Pääsiäistä
Leena
Onnea blogille. Täällä on aina mukava käydä lukemassa kirjoituksiasi ja innostumassa ja saamassa inspiraatiota.
Aikojen saatossa olen hurahtanut monen moiseen, välillä ompelin itse kaikki vaatteeni, jossain vaiheessa kudoin taukoamatta, sitten olen tehnyt lasitöitä, keramiikkatöitä ja punonut pajua. Uusimmat hurahtamisen kohteeni ovat kasvivärjäys ja kehrääminen. Ja tavoitteena on jos ei aivan hurahtaa vaan opetella neulakinnas-tekniikka ja ryijynteko.
Valoisaa pääsiäisaikaa ja onnittelut blogille!
Hurahtavaa sorttia olen minäkin; pellavan kehruusta olen viime syksystä siirtynyt myös villojen maailmaan. Merinot ja topsit ovat olleet ihan uusi juttu – mukavan koukuttavaa 🙂
No minähän nyt hurahdan tämän tästä johonkin, mutta tuo villan kehruu nyt on semmoinen viimeinen villitys. Pitsineulehuivien neulominen on toinen, mikä koukuttaa. Sitä Haapsaluhuivia kiinnostaisi neuloa, mutta kun en muista millainen se oikeesti on. Viimekesänä sitä hypistelin Pärnun yhdessä lankakaupassa, mistä ostin lankojakin siihen. Kai sen aika tulee aikanaan.
Kysyit niistä mun väreistä. Ihan totta ne on yli 20-vuotta vanhoja, enkä ole purkkeja avannut ennenkuin ennen joulua kun nuorempi tyttöni painoi mustalla värillä. Värilaatikko on ollut säilössä vaatehuoneen perimmäisessä nurkassa, talvella lähellä pakkasrajaa, kun ei siellä ole lämmitystä. Kun tiiviissä purkissa on säilöttyeli pilttipurkki on hyvä.
Kaunista palmusunnuntaita!
Niin ja onnea myös blogille.
Kauniita virpomisvitsoja olet tehnyt Leena! Kiitos blokisasi ja virpomisesta, jonka omin tietysti myös itselleni! Haluan myös virpoa sinut tässä samoin sanoin ja perinteisin menoin ja toivottaa oiken hyvää Pääsiäistä!
Olen vasta hiljakkoin alkanut uudelleen (vuosikymmenien tauon jälkeen) hurahtaa takaisin käsitöiden maailmaan. Olen täysi harrastelija, jonka täytyy opetella melkein kaikki asiat aasta asti uudelleen. Mutta into ja mielenkiinto on syvä! Blokiasi ja Ukkolan Akkojen sivuja seuraan tiiviisti melkein joka päivä. Mielenkiintoista ja innostavaa tiedonnälkäiselle käden taitoja ihailevalle lukijalle. Kiitos vielä kerran ja hyvää jatkoa teille kaikille!
Onnea vuosikkaalle 🙂
Tuoreita ideoita virpomavitsojen koristeluun. Varsinkin tuo huovutettu punainen kukka on tosi kaunis.
Hyvää pääsiäistä, nautihan olostasi. Tänne netin uumeniin on hyvä palata pienen paussin jälkeen.
Olen vasta äskettäin löytänyt blogisi. Seuraan sitä mielenkiinnolla!
Itse hurahdin käsitöihin vasta liki kaksikymppisenä. Aina on joku neule työn alla. Viime viikolla tein vakaan päätöksen tehdä loppuun KAIKKI keskeneräiset neuleet ( mm kaksi neuletakkia, vain kappaleiden yhdistäminen puuttuu!) ennen kuin aloitan uuden neuleen. TV-käsityönä on tällä hetkellä etiopialaisen vauvan nuttu. Pidän erikoisesti sukkien neulomisesta!
Hyvää pääsiäistä!
Onnittelut blogille! Eiköhän blogillekin voi toivottaa monia armorikkaita vuosia – blogaajalle ainakin voi!
Hurahtanut? Niin intoa piukassa että välillä oikein ahdistaa. Kirjansidonta on ollut aika kova juttu, vaikka en ole viime aikoina juuri tehnyt kirjoja. Neulonta on varma tapaus, siitä innostun yhä uudelleen. Tuorein hurahdus on varmaankin se villainen ruusukaspeitto, jonka kutomista en ole vielä edes aloittanut.
Kiitos virvonnasta! Kiva että täältä löytyi virpoja, kun meillä ei käynyt yhtään virpojaa. Ehkä se johtuu lukituista alaovista ja talossamme ei asu enää virpomisikäisiä lapsiakaan. Nyt joudun ite syömään kaikki namut mitä heille varasin.
Minä olen hurahtanut tilkkuiluun ja siinä saatan tehdä useita samanlaisia juttuja, kuten viimeaikoina kanoja. Nyt niitä on jo nelisenkymmentä.
Ihania nuo kankaanpainannat.
No voihan sentään. Jälkijunassa vasta huomasin, että hurahduksistahan täällä piti kertoa ;-D
Hurahtaminen on tuttua minullekin. Tekniikasta toiseen mennään, ehkä uusin hurahdus on nuo aplikaatiojutut, joita aiemmin pidin tolkuttoman vaikeina. Nyt kun ymmärtää käyttää oikeita apumateriaaleja, niin helppojahan niiden teko on.
Mutta niin se menee, että aika aikansa kutakin. Välillä tekee yhdellä ja samalla tekniikalla pitkään ja sitten se vaihtuu toiseen ja sitten taas toiseen…
Jokos nyt vuosi onkin kulunut, mahdottoman paljon onnea !!!
Hurahdan myöskin aina kivoihin puuhiin, olisko nyt tämä kankaanpainanta ja värjäys viimeisimmät.
Alun perin hurahdin ompeluun, mutta sitä innostusta ei jatkunut kuin kolme vuotta. Nyt olen puolitoista vuotta neulonut aktiivisesti. Muutamalla huovutuskurssillakin olen käynyt.
Onnea vuosikkaalle ja oikein hyvää pääsiäisen aikaa sinulle. Hurahtanutko, mihinköhän…. enhän toki minä…. kysy vaan mihin en olisi hurahtanut 🙂
Meillä päin ei virpojia näy, paitsi karjalaissukuisten keskuudessa. Siitäkin huolimatta oikein mukavaa Pääsiäisen aikaa!
Olen vuosien varrella hurahtanut milloin mihinkin. Juuri nyt sukkahurahdus on laantumaan päin, mutta pitsineule pahasti viemässä…
En voi kyllä sanoa hurahtaneeni erityisesti mihinkään tekniikkaan, ehkä käsillä tekemiseeen ylipätänsä? Kaikki mahdolliset ja puolet mahdottomistakin tekniikoista tekisi mieli kokeilla ja oppia, mutta mihinkään en ole siinä mielessä ”hurahtanut” että tekisin paljon jollain tekniikalla, tai jotain samaa juttua. Olenkin ehkä hurahtanut mahdollisten toteutettavien tekniikoiden ja mallien etsimiseen ja tutkimiseen netistä ja kirjoista.
Onnea blogille!
Kiitos Leena, että kävit kommentoimassa blogiani ja löysin sitä kautta innostavat sivusi.
Olen vuosien saatossa hurahtanut jos mihinkin. Ensimmäinen hurahdus oli ala-asteikäisenä, kun opin virkkaamaan ja virkkasin lukuisia barbien juhlamekkoja. ukioaikoina neuloin taukoamatta (myös tunneilla ja ylppäreihin lukiessa). sen jälkeen hurahdin vaatteiden ompelemiseen.
Viime vuosina olen hurahtanut kankaankudontaan. Erityisen ylpeä olen siitä, että osaan nykyään ohjeesta rakentaa kankaan. Yksi hurahdus siis sekin. Sitten olen hurahtanut huovuttamiseen ja tilkkutöihin.
Ja blogiasi lukiessani hurahdan ajatuksellisesti joka kerta johonkin uuteen
Onnittelut blogillesi ja hyvää pääsiäisenaikaa sinulle, Leena!
Jaa, minäkö hurahtanut?! No aina ja yhtenään! ;D Käsitöiden alallakin milloin mihinkin! Viime vuosina neulominen on ollut ylitse muiden, erityisesti sukkia on syntynyt paljon. Sitä ennen kirjonta eri tyyleillä. Sillkimaalaus. Kankaanpainanta. Ompelu. Onhan sitä tähän ikään ehtinyt tehdä vaikka mitä. Nypläystä en ole vielä kokeillut enkä lankojen värjäämistä. Mikäli itseni tunnen, niin ennen pitkää kokeilen ja sitten se on menoa se! ;D
Moi Leena!
Tämän hetken hurahdus on varmaankin sukat, nyt kun nuo paperikukat saavat taas vuodeksi jäädä. Kirjahyllystäni löytyi vanha kunnon Suomalainen sukkakirja – tein yhdet Nastolan sukat, enkä osaa päättää mitkä seuraavaksi! Revinnäiskirjonta himottaa myös, mutta elämäntilanne 3 pikkuipanan kanssa ei anna myöten.
Olet ensimmäinen aikuinen jonka tiedän virpovan – ortodoksipiirien ulkopuolella. Eikä mua ole koskaan virvottu villalla! 🙂
Kangaskorteista; En käytä pahvia lankaan, vaan kiinitän päällyskankaan kaksipuolisella liimaharsolla ohueeseen askarteluhuopaan tai vastaavaan ja sitten aplikoin kuvan. Sen jälkeen kiinnitän valkean pohjakankaan koko höskään taakse niin ikään kaksipuolisella liimaharsolla. Viimeiseksi ompelen siksakin reunoihin. Kun korttiin tulee kaksi kertaa tuota liimaharsoa, siitä tulee napakka ja reunojen kaikki kerrokset saa siististi siksakattua, eikä kerrokset pääse liikkumaan ommellessa. Kortti täytyy postittaa kirjekuoressa, vaikkakin takapuolen valkeaan kankaaseen voisi kirjoittaa osoitetiedot viestin lisäksi. Luulen ettei postimerkki pysyisi kankaassa.
No vihdoinkin minuakin virvotaan, haluan uskoa että teho on sama kuin jos olisin sunnuntaina virpomiset saanut.
Kyllä se minun hurahdukseni taitaa liittyä sukkiin. Vaikka mitä yritän tuntuu minulta valmistuvan vain sukkia.
Ah, odottelen tässä innolla vanhenemista. Kun lapsukainen on iso ja työkään ei vaadi enään aivan 100 % ajatusta (suht tuore työsuhde päällänsä) niin omaa aikaa jää enemmän käsityöharrastukseen. Opetella kutomaan (siis kangaspuilla), neulekinnastekniikka ja monia muita unholaan painumassa olevia käsityötapoja.
Hyvää pääsiäistä!
Neulomiseen olen hurahtanut. Neulon melkein kaikkea sukista puseroihin, nyt ehkä mieleisintä on puseroiden neulominen, mutta sitten taas joskus pistihuivit, toisen kerran lapaset…
Ristipistoja olen vasta pari kertaa tehnyt, niitä haluaisin oppia tekemään oikein kunnolla.
Aikaisempiakin hurahduksia on suuntaan ja toiseen; virkkaaminen, ompelu, silkkimaalaus, pajutyöt… Tällä hetkellä kaikkein rakkain ja intohimoisin suhde on korujen tekoon…
Iloista pääsiäistä sinulle!
Riemullista pääsiäistä sinullekin ja onnittelut blogillesi!