Ketjuvirkattuja sormikkaita ei juuri kukaan nykyisin tee. Sitä ihmettelen, sillä ei mikään muu neule tai virkkauspinta myötäile käsiä ja sormia niin hyvin. Myös sormien välien virkkaaminen helppoa, sillä kiinteän ketjusilmukan pieni silmukka on tiivis, virkkaus ei anna periksi ja sormien väliin ei pääse rakosia. Virkkaustapa on melkein yhtä nopeaa kuin neulominen, sitä ei kukaan usko jos ei kokeile.
Tätä tapaa virkata nykyisin kutsutaan yleisesti piilosilmukkavirkkaukseksi. Minä en nimestä pidä, piilosilmukka on ihan eri asia ja sillä on oma tehtävänsä. Siksi käytän tavasta käsitettä kiinteä ketjusilmukkavirkkaus, joka mukavasti lyhenee ketjuvirkkaukseksi. Sitä käsitettähän myös käytetään kirjonnassa, kun virkataan kankaan läpi kuvioita ketjusilmukoilla.
Olen selaillut paljon vanhoja ohjeita, joissa on näin virkattu lapasia. Ne ovat olleet kinnasmallisia ilman peukalokiilaa. Sormikkaan ohjeita en ole löytänyt, vain vanhoja valokuvia. Siispä ryhdyin itse hommiin, sillä minusta kiinteissä sormikkaissa tulee olla tilaa antava peukalokiila. Ei edes ruotsalaisessa ja norjalaisessa kirjassa olen tähän ohjetta.
Ongelmaksi muodostuu pintarakenteen kaltevuus. Sehän on tuon tavan ainutlaatuisuus ja mahdollistaa esimerkiksi tuon etureuna-takareuna kuvioinnin, mikä minulla on sormikkaissa, mutta se estää kauniin samankaltaisen lisäyslinja syntymisen molempien käsien peukalokiilaan.
Vasemman puoleiseen sormikkaaseen tulee siisti lisäyslinja peukaloon. Lisättyjen silmukoiden tulee asettua peukalotyven päälle antamaan tilaa, näin tapahtuu vasemman käden sormikkaassa. Samanlaiset lisäykset vaatisivat linjan asettamisen kämmenen päälle oikean käden sormikkaassa. Kun taas lisää silmukoita niin, että linja jää sivuun, niin lisätyt silmukat jäävät oikeaan kohtaan, mutta saavat myös kaverin, peukalotyven päälle tulee kaksinkertainen määrä silmukoita. Linja on pitkä ja kaartuu hieman vaivalloisesti peukalon taakse.
Virkkasin kumminkin vasemman käden sormikkaalle samanlaiset loivan lisäyslinjan kavereineen. Se onnistui ja yllä olevat sormikkaat ovat aika samannäköiset. Samanlainen lisäys on myös noissa ensimmäisen kuvan ruskeissa sormikkaissa
Tilanne harmitti, sillä pidän enemmän tuosta suoraan menevästä lisäyslinjasta, joten yritin kepulikonstia. Oikean käden sormikkaan peukalokiilassa lisäsin joka toisen silmukan niin kuin tekisin vasemmanpuolista linjaa ja joka toisen sitten oikeanpuoleisen kaltevuuden mukaan. Näin lähtee aina joka kolmas silmukka pois peukalolta. Hankalaa, tahtoi aina unohtua kumpi puoli on menossa ja jos silmukkamerkki putosi, niin sille en löytänyt oikeaa paikkaa. Tyydyttävä tulos.
Näytin ongelmaani eilen perinnekäsityökerhossa ystävälleni, joka on myös virkannut näin sormikkaita. Hän kehoitti käyttämään tuota pitkää linjaa molempien sormikkaiden lisäyksissä, sillä se istuu hyvin käteen vaikka näyttääkin pökeröltä. Yksin ollessani en nyt pystynyt ottamaan kuvaa, kun sormikkaat ovat käsissä.
=)
Kauniit.
Oi, olet virkannut ihastuttavia sormikkaita. Olet taitava! Osaisinpa itsekin. Mistäköhän tällaisille löytäisi rautalangasta väännetyn ohjeen? Sari
Minulla ei ole käynyt mielen vieressäkään, että virkkaisin käsineitä. En osannut kuvitellakaan, että virkkaamalla voi saada noin kaunista aikaiseksi! Pitäisiköhän kokeilla. Nyt on kyllä neulakinnasvaihe meneillään. Se on hauskaa, kun on yhden tavan oppinut. Nälkä kasvaa syödessä.