Kävin katsomassa miltä tässä artikkelissa esittelemäni kintaat näyttivät Kenkäveron vintillä. Sieltähän ne löytyivät tuhannen ja yhden lapasen joukosta. Vintillä oli hämärää, joten kuvat ovat hieman tummia ja väritkin hakusessa. Minulla ei ole nyt hyvää kuvienkäsittelyohjelmaa tällä tietokoneella, jotta voisin tilannetta helpottaa.

Löydätkö tästä kuvasta lapaseni?  Kuvassa on vain punainen pää seinällisestä lapsia, jotka syksyllä myydään  ja tulot käytetään käsityökoulujen vapaaoppilaspaikkoihin syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Tällä seinällä ovat kolmet minun virkkaamani lapaset nimellä varustettuna. Olin ylpeä. Kun sitten hetken päästä näin näyttelystä vastaavan työtekijän ja kiitin lapasteni noususta tuolle seinälle. Hän  palautti minut maan pinnalle ja sanoi että sen seinän lapasten mukana oli tarina, joka nyt oli kirjoitettu nimilappuun. Jaa-a, tarinat on kova juttu!

Kaikkein ihastuttavin on tämä ryijy. Sen yhteydessä oleva tarina kertoo hävinneiden sormikkaiden ja lapasten huolehtijasta. Ryijy on jo tosi iso ja yhä vain kasvaa. Kannattaa käydä katsomassa. Aloin etsiä ryijystä, josko sieltä löytyisi minun laaatikossani oleville parittomille hanskoille se vasemman käden lämmitin.  Etenkin sormikkaani joutuvat hyvin usein parittomiksi.

En tullut ottaneeksi kuvaa seinälle tyylitellystä Suomen kartasta. Siihen on vedetty viiva lapasesta mallin kotipaikkakunnalle.  Eipä hätiä, pystyn kuvan linkittämään, joten katso täältä. Sukupolvien silmukat kirjan sukkia on pyydetty ensi kesäksi tuonne Kenkäveron aitan vintille. Silloin pitää Suomen kartan saada vanhat rajat mukaan. Katsotaan nyt, eiköhän tuo järjesty.