Kun olen 1,5 vuotta virkkannut kiinteää ketjuvirkkausta, selvittänyt sen mielenkiintoisia saloja ja kirjoittanutkin ne kirjaan Sukupolvien Silmukat, niin ei virkkauksesta pääse eroon, koukussa kun olen. Nytkin kylminä alkukesän päivinä, Venäjän tullijonossa ja veneen avotilassa hellepäivinä Saimaalla virkkasin pieniä pusseja.
Tässä on pussukat pienille tytöilleni ja heidän äideilleen. Kyllä niissä kolikot pysyvät, kokemusta on, kun minulla on itsellänikin samanlainen.
Tämä punainen, hienon rouvan sormikkaiden virkkauskuviolla tehty on minun. Se on uusi, ei siis se merseroidusta langasta virkattu vuoraamaton, minkä aikaisemmin esittelin. Nyt on lanka pehmeää (Mandarin Petit) ja sisällä on siisti vuori. Kukkaroon mahtuu kolikot ja kännykkä.
Näillä kukkaroilla ei vielä ole sijoituspaikkaa, mutta eiköhän nekin pian omistajan löydä, voin viedä vaikka ystävilleni yllätyslahjoiksi. Noissa sinivalkoisissa on Sorreitten sormikkaiden kuvionti.
Iso kasa vielä odottaa metalista sulkijalaitetta. Sopivan kokoiset ovat loppu niin Joensuusta, kuin Mikkelistäkin.
Onneksi aloin veneessä Joensuusta palatessa jo virkata sukkia. Tuo jalkapöydän punainen kuvio on sijoitettu niin että se näkyy kesäsandaleistani. Toinen sukka on vielä tekemättä.
Otsikko Paimenen neule on suomennos Skotlannissa käytetystä ketjuvirkkauksen nimestä Shepherd´s knitting.
Virkkaus on vienyt sinut mennessään. Hienosti olet saanut kuviot niihin soviteltua. Taitavat mennä jo itsestään.
Olet päässyt ihan tehtailumoodiin. Hienoja pussukoita. Tuollainen olisi tosiaan hyvä kolikkokukkaro. Onko nuo kehykset ommeltavia vai puristettavia?
Aivan loistavia!!! Ylimmän kuvan pussukkasarja on todella kaunis. Hienon rouvan kukkaro on upea. Näitä olisi ollut kiva laittaa siihen Perinne elää -lukuun.
Miten sie kiinnität sulkijalaitteen siististi?
Kiitos Päivikki, Pia ja Sari. Nuo kehykset ovat ompelemalla kiinnitettäviä. Olen epäonnistunut puristettavien käytössä, joten ompelen-. Kun tekee paljon, niin työ tekijäänsä neuvoo. Työjärjestys on selkiytynyt ja pussukan syöttäminen kehykseen onnistuu, joten ompelu ei enää tuota vaikeuksia.
Ajattelinhan minä niitä Perinne elää osioon, mutta ensimmäiseksi tekemäni Hienon rouvan kuvioilla oli merseroitua lankaa, eikä se ollenkaan näyttänyt hyvältä, niin homma jäi.