Viime kesänä päivitin viimeksi tätä blogiani. Onhan sitä kaikenlaisia käsitöitä tullut tehtyä, mutta kesällä jo päätin, että päivitän tänne vain kansallipuku-uutiseni ja niistä on vasta nyt todellista kertomista.

Aloitan viitasta. Käkisalmen pukuun ei tiettävästi ole aikaisemmin tehty sarkaviittaa. Kansallimuseossa on useita tummanruskeita sarkaviittoja, joiden paikkakunnaksi on merkitty Kaukola/Käkisalmi.  Kaukolan puvun tarkistamisen yhteydessä siihen esitettiin viittaa, mutta jostain syystä se jäi pois. Joitakin viittoja on kumminkin valmistettu, esim  Tuula Pärnäsen tekemä viitta, joka löytyy kohdasta kansallispuvut.

Minä noista museon viitoista valitsin lyhyen viitan. Se on minusta kaunis. Ostin museosta viitan värikuvan, mutta siihen en maksanut julkaisuoikeutta, joten en pysty laittamaan tähän esikuvasta kuvaa. Mutta tässä kumminkin linkki aikaisempaan artikkeliin, missä julkaisin museokortin kuvan.

Tuossa museokortissa on mukana piiros, joka on julkaistu Sireliuksen kirjassa Suomen kansallipukujen historia. Kirjassa on tästä viitasta myös lyhyt selostus.  Piirros oli kullanarvoinen, sillä se kertoo saumojen paikat viitassa.

Viittakankaan olin ostanut tavallisesta kangaskaupasta. Se on harjattua tai vanutettua tumman ruskeaa villakangasta,  hintalapussa luki ” takkikangas”.

Kaavoittaminen oli viitan teossa kaikkein vaikeinta. Minulla oli sellainen yleinen pienoiskaava sarkaviitoista, jonka pohjalta laadin omat kaavani. Niitä tuli tehtyä useita, sillä ompelin 3-4 kokeiluviittaa ennenkuin minä, sekä opettajani kansalaisopistolla olimme tyytyväisiä. Saumaton olkapää ja merkillisesti muotoutuva hiha, siinä oli meikäläisellä ihmettelemistä.

Kirjonnat olivat huomattavasti helpommat. Minulla oli värikuva museosta ja Kaukolan tarkisteussa liivissä on aikalailla samanlaiset kirjonnan

Tämä Kaukolan liivi minulla oli  kansalisopistolla mallina, joten siitä oli helppo nähdä punos ja koittana. Punoksen kiinnittämisessä tarvitsin opettajan apua, mutta sitähän varten hän on paikalla. Tupsujen, soljen ja nappien kiinnittäminen oli siten oma juttunsa, viitassahan ei ole vuorta kiinnittämisen avuksi. Käytin apunani käyriä banbusia sukkapuikkoja ja viittakangastilkkuja sekä  ”naisen logiikkaa”.

Viimeiseksi pulmaksi nousivat napit. Kuinka monta niitä pitää olla? Esikuvassa oli kaksi nappia ja täyttä varmuutta ei kuvan perusteella saanut siitä, oliko ollut vain kaksi alunperinkin. Pitkässä viitaassa on yhdeksännappia ryhmittäin ja Kaukolan liivissä kahdeksannappia. Kyselin nappimäärään mielipiteitä sieltä sun täältä, mutta ei tuohon tullut yksiselitteistä vastausta.

Tämän yksinappisen viitan kanssa etsin ratkaisua nappimäärään. Sitten kansalaisopiston opettajani sai jostakin ostettua kuperanpyöreitä nappeja, sellaisia kuin esikuvan kaksi nappia ovat. Napit ovat niin kauniit, että päädyin kahdeksaan nappiin. Niinhän se entisajan puvun valmistajakin teki, näytti kaikille kuinka rikas on – kadeksan vanhaa nappia!

Tässä kuvassa olen yrittänyt levitellä keittiön pöydällä viittaani, jotta saumojen paikat näkyisivät.

Loppukuvassa viitta valmiina nästyykin kanssa, josta nyt siirryn kirjoittamaan