Nyt olen saanut paidan silitetyksi. Huh, olipa se työ, ihan hiki tuli.

Ristiinan kunta on tehnyt moniste-esitteen puvusta sen esittelytilaisuuteen, joka oli Ristiinan kunnan 350 juhlien yhteydessä. Siinä sanotaan että paidan esikuva on Sulkavalta ja museonumero on KM: KE A 16. ( Voi olla että numerosarja on pitempi, sillä minulla oleva moniste näyttää vähän pienentyneeltä.) Esitteessä on kuvia esikuvasta ja niiden mukaisen paidan olen tehnyt. Mutta kun katsoin nyt ohjetta, niin sen mukaan olenkin tehnyt Kangasniemen paidan. Taitaa olla niin, että Sulkavalta on esikuva otettu talteen, mutta tämä eteläsavolaisten pukujen  esikuvien yhteinen käyttö  tuo paidan kohdalla ainakin kolme paikkakuntaa yhteen.Kuva nyt on vähän huono, lampun varjokin häiritsee yläosaa.

Paita on yksinkertainen  ja  hihan suita lukuunottamatta helppo tehdä.   Siitä huolimatta minulla oli harmeja. Ensimmäinen tuli siitä, että toisen käden tietona sain kuulla, että yläosan kangas on niin hyvälaatuista ja tiheää, ettei se lainkaan kutistu. Leikkasinkin leveän miehustan kutistamattomasta kankaasta. Se tuntui niin kovalta, että päätin kastella kankaat ennen ompelua. Kangas kutistui! Ei koskaan pidä kuunnlla tuollaisia neuvoja, vaan tehdä niin kuin on itse hyväksi havainnut. Onneksi hihat olivat vielä leikkaamatta ja miehusta on muutenkin tavattoman väljä.

Hihojen kohdalla sitten ohjeessa sanotaan että ne ovat niukat. Tein sovitus paidan, mahtui hyvin päälle. Sitten innoissani aloin ommella. tein paidan kokonaan valmiiksi, ennenkuin sovitin. Se ei mennytkään päälle! Olin sovituspaidasta unohtanut olkapäällä olevat vekit, jotka sitten olivat valmiiksi ommellussa paidassa.

Kansalaisopiston opettajani sattui soittamaan ja kysyi mitä kuuluu? Sanoin että huonoa, paita ei menen päälle, vekit syynnä. Hän sanoi, ettei ennenkään joka paidassa ole olllut vekkejä, ota ne pois. Ihana terveen järjen neuvo! Purin sivusaumat ja poistin vekit  ja niin paita on sopivan kokoinen. Tosin hihat ovat pituudeltaan niukat. Niissä häiritsee se miehustan kutistuminen. Olin tuon niukkuuden takia leikannut hihat hieman pitemmiksi, mutta niukkuus niihin tuli kumminkin. Näin taitaa olla kumminkin oikein.

Kaula-aukko on väljä. Sitä reunustaa yksinkertainen pystykaulus, jossa on sauma keskellä edessä. Kivaa tämä kansanomainen vaatetus.

Hihan suut sitten ovat yhtä piperrystä. Vetopoimutus hihan suuhun ja rannekkeen käänteeseen hammasrivireikäommel, joka taitettiin nirkkoriviksi.  Tuollaista rannekkeen käännettä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Onneksi oli hyvät ohjeet ja itseasiassa minä pidän piperryksistä. Tässä puvussa ei olekkaan muuta pipertämistä.

Tämän jälkeen valmistin liivin, siitä seuraavalla kerralla.