Kyllähän se niin on, että kun antaa kansallipuvuille pikkusormen, niin koko mummo hupsahtaa kansallispukumaailmaan. Vuosi ja uusi puku, tosin vain ensimmäinen oli minulle. Läheisilleni ne kumminkin ovat, ei vieraille.
Niisin Ukkolassa 1400 lointa, pistelin pirtaan ja marraskuussa aloitin kutoa ja nyt helmikuussa sain puista pois Keski-Karjalan kansallispuvun kankaat.

Tuossa on melkein viisi metriä valepomsia pukua varten. Raidallinen hameeseen ja vihrä liiviin.

Torsokin muutti varastosta olohuoneeseen ja kiihkeästi odottaa lisää vaatteita päälleen. Kuva on nyt vähän heikkotasoinen, pyrin pian ottamaan paremman.
Tässä wordpresissäni on uusi päivitys ja en osaa tätä nyt käyttää, joten juttu jää nyt lyhyeksi. Hyvä että nämäkin osasin laittaa.
Ei hullumpi hupsahtaminen. Iloa itselle tekemisestä ja saajalle läheisen taivavien käsien valmistamasta puvusta.