Esiliina on siveyden suoja, joka myös varjelee kantajaansa ”pahalta silmältä”.

Viikonlopun olohuoneemme mahtiemäntä joutui olemaan pelkässä alushameessa, kun muut vaatteet matkustivat sovitukseen. Mutta nyt on kaikki hyvin, kun vielä kunniallisen naisen tunnuskuvakin valmistui.

Schvindtin mukaan Sortavalassa ei vanhaan aikaan naiset käyttäneet esiliinaa, mutta noin 1850 kirkossa oli kuulutettu, että naisten pitäisi käyttää. Niinpä sitä alettiin pitää pyhäpäivinä. Tuolta ajaltahan tämän puvun muutkin esikuvat ovat. Nämä kun ovat uudenaikaisia savakko-tyyppisiä vaatteita. Aikaisemmin oli käytetty mustia poimutettuja hameita, joissa oli punainen helma.

Esiliinasta on myös noita esikuvia:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210641993605693&set=p.10210641993605693&type=3&theater

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210641996085755&set=p.10210641996085755&type=3&theater

Ensimmäisessä linkissä on lähikuva hapsuista. Tein sellaiset. Vähän oli hankalat ommella, mutta sain ne kumminkin paikalleen.

Olen hieman epäilevä noiden hapsujen kestävyyteen. Jos ne alkavat tippua, niin teen Vuorelman ohjeiden mukaiset hapsut. Taidan ymmärtää, miksi niihin on tehty sellaiset pykäpistoin vahavistetut niput, hapsut eivät pääse tipahtelemaan, jos johonkin osuvat. Ne solmitut niput ovat selvästi saaneet muotoaan tuosta esikuvan aitapistojen tyyppisestä kiinnityksestä.

Toisessa linkissä oleva vyötäröllä oleva nauhakuja akkanauhoineen jäi essusta pois. Liivin alle vyötärölle minusta ei kannata kasata paljona tavaraa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.