Nyt otan tietoisen riskin, kun kirjoitan harmaiden tossujen valmistumisesta kolmiosoaisen jutun, sillä tossut saattavat pahasti epäonnistua, sillä riskejä on. No miksei, voihan epäonnistumisestakin kirjoittaa.

Olin tänään päivän matkalla Helsingissä. Jos istuu samanapäivänä kuusi tuntia junassa, niin täytyyhän sitä olla jotain mielekästä tekemistä ja kudinhan on mitä parhain asia. Keskeneräiset sukankutimeni ovat mökillä, kaksi kappaletta, joten en halullnut aloittaa kolmansia sukkia. Etsin kätköistäni harmaan hahtuvakiekon. Se on Pelson vankilan lampaiden villaa. Harmi etten kuvannut kiekkoa kokonaisena aamulla.

Nyt kiekosta on vain rippeet jäljellä. Se oli yksinkertaisena keritty ja koska neuloin tossut kaksinkertaisella hahtuvalla, niin toinen lanka tuli ulkoa ja toinen sisältä. Mukaan ottamani pieni pyöröpuikko taitaa olla numeroa 8.  Loin 50 silmää ja jatkoin edestakaista oikeaa 90 kerrosta ja sen jälkeen kavensin joka neljännen silmän, kolme kerrosta välissä, sitten joka kolmas silmä, 2 kerrosta välissä, joka toinen silmä, yksi kerros välissä. Tämän jälkeen neuloin kaksi yhteen kaikki silmät ja vedin ne lopuksi ensimmäisen neulotun silmän sisään ja lopuksi langan pään tuon silmän läpi.

Juna matkan aikana sain molemmat tossut neulottua, mutta kaikki kanssa matkustajat eivät siitä pitäneet. Kouvolan ja Helsingin välin istui vieressäni tehokkaan tuntuinen nainen, luki ensiksi tärkeän näköisiä papereita ja otti sen jälkeen esille tietokoneen ja joka kerta kun minä löysytin varovasti kiekolta hahtuvaa, hän pyyhki näyttöä. En usko siitä pölyä nousseen, mutta minä varmaan olin liian maalainen neuloessani harmaalla lavikkalangalla ja hän koki sen pölynä. Mutta käteni tykkäsivät tuosta langasta , hahtuvan lanoliini suorastaan helli sienimetsässä kovettuneita käsiäni. Pelson lankahan on kehrätty Pirtillä, mutta Pirtti ei teollisesti pesetä asiakkaitensa omia villoja, vaan ne pestään siellä pienkoneilla ja rasvaa jää moninkerroin enemmän,  kuin niihin villoihin, jotka myydään Pirtin tuotantoon.

Tarkoitukseni oli neuloa 30 % suurempi neulos, kuin mitä valmis tossu on . Kuvassa on mukana 39 numeron lesti, minun jalkojeni kokoa. Tässä vaiheessa olen neuleen kokoon aika tyytyväinen. Tuo lesti on yksi riemukkaimmista löydöistäni, ostin sen jokunen vuosi sitten Hämenlinnan Linnankasarmilta varuskunnan poistettujen tavaroiden myymälästä. Lestiä vielä tarvitaan tässä projektissa, jos kaikki menee hyvin.

Nyt on tossut ommeltu, kantapään sauma ja kärjestä noin puoleen väliin. Tein nuo ompeleet silmukointityylin tapaisesti ja hahtuvalla. Se oli kyllä hankalaa. Tarkoitushan on vain saada reunat pysymään yhdessä, jotta ne huopuisivat. Nyt on tossut ensimmäistä kertaa pesukoneessa. Pesukone on täytetty puolilleen ja siellä on ihan tavallisia vaatteita antamassa huovutusvoimaa. Lämpötila on 60 astetta ja linko kovimmillaan.

Pesun jälkeen:

Toinen tossu on myttynä kesukoneenjäljiltä ja toinen jo venytetty lestiin. Aika väljä, mutta se toivottavasti korjaantuu seuraavassa pesussa. Saumat on mennyt hyvin kiinni.Tätä juttua on hyvä huomenna jatkaa!

Nyt laitan tossut kuivumaan.