Pari viikkoa sitten olin mikkeliläisen lankakaupan käsityöillassa. Siellä eräs rouva ihastui setumyssyyni, ja nyt sitten olen lupautunut seuraavassa kahvilaillassa opettamaan tuota pisiä muille. Eihän siinä ole muu auttanut, kuin palauttaa pisin virkkaus mieleeni tekemällä joitakin töitä.
Ensimmäiseksi valmistui lapsen tupsupipo. Virkkasin pitsin Pirtin kehräämön kaksisäikeisestä karstasta, joista toisen olin värjännyt seitikeillä. Pitsireunus on vähän liian korkea, mutta menettelee. Tuota malliahan olisi ollut helppo madaltaa, mutta en hoksannut. Malli on helppo, ja sitä virkatessa oppii hyvin langan vaihdon keskellä virkkausta. Sille joka osaa kuviovirkkausta, tässä ei juuri ole haastetta.
Toiseksi sitten virkkasin oikein perinteisesti pienen rannekkeen, sillä mallilla mikä on myssyssäni. Värejä on paljon, kuten pitseissä Setumaalla. Lankana on virolaista kertaamatonta villaa, jota olen värjännyt kasvi- ja sieniväreillä, sinisenkin luonnon indigolla. Noin tehtiin Setumaalla ennen. Nyt noin perinteisestä materiaalista virkattu pitsi taitaa olla sielläkin harvinaista. Setu pitsin vaikeutena on langanpätkien sitominen niin, ettei tarvitse jälkikäteen päätellä, tässä pääsee sitten sitä harjoittelemaan.
Kolmannen virkkauksen aloitin tänä iltana. Lankana on nyt hyvin ohutta Pirtin villaa, jonka pohjaväri on harmaa. Se tuo noihin seitikkiväreihin oman säväyksensä. Tämän pitsin virkkaan itselleni ja somistan sillä jotakin asuani. Värit ovat mieleisiäni. Mallikuvat näiden pitsien virkkaukseen löytyvät Ulve Kangron kirjasta Värviline setu pits.
Vielä en ole virkannut sitä vaikeinta juttua, toisen värisen langan kuljettamista harvoista pylväistä muodostuvassa pitsissä. Kyllä senkin virkkaaminen täytyy muistutella mieleen tekemällä jokin pieni lappu, mutta sitä en meinaa neuvoa yhden illan tapaamisessa muille, näyttää vain lappua ja kertoa miten se tehdään. Noheva kyllä senkin pohjalta kotona ottaa taidon haltuunsa. Ensiviikon maanantaina tämä ilta sitten on.
Lisäys 2.2.2010
Tuossa vastailin kommentteihin ja mieleeni tuli vielä lisätä tänne virkkaustilkku, jonka tein tuohon ohjaushetkeen, missä seto pitsi sai 5 uutta ystävää. Tilkun keskellä kulkee kolme eriväristä lankaa piilossa. Ei sen tekeminen ole vaikeaa, kun tietää mitä tekee. Myöskin olen päätellyt vain viimeisen keltaisen langanpään neulalla, kaikki muut hävitin virkatessani. Vähän yli vuosi sitten noita tein vielä aika tuskaisena, mutta taidon sain ja on ihanaa että se oli tallella ja jopa kypsyneenä, sillä virkkaus sujui hyvin. Jos sinua kiinnostaa, niin kysy miten lanka piilotetaan, vastaan mielelläni. Tuo tilkku taitaa päästä kassin somisteeksi.
Hyvän näköistä. Minäkin olen uudestaan tutkaillut vinkkaamaasi hyvää Ylen opetusvideota; virolainen Anne-tuttavakin oli siitä kiinnostunut. Voitaisi käsityökahvilassa joskus kokeilla, koska muutamille kuviovirkkaus on jo tuttu. Näinhän ne taidot leviävät; mukavia opetushetkiä sinulle 🙂
Voi olispa lyhempi matka, niin tulisin oppimaan opastuksellasi! Mutta onpa minulla setupitsinen panta! 🙂
Tuo ranneke on hauskan näköinen monine väreineen.
Ooh, noi lankojen värit näyttää ihan superherkullisilta! Hiemanko rupes kasvi- ja sienivärjäys himottamaan…
Kaunista ja erikoista,mutta ei näytä kovin helpolta.
Kivasti olette kommentoineet setu pitsejäni. Opetus tuokiokin meni hyvin, viisi uutta ystävää setupitseille. Laitoin jo äsken tähän vastauksen, mutta en muistanut talentaa. Sen jälkeen kävin laittamassa kuvan vaikeimmasta pitsistä, minkä tein tuota ohjaushetkeä varten. Neuvon mielelläni netin kautta. Tiedän että osaatte, kun pari jippoa luette ja ainahan voi kysyä lisää.