Avainsana-arkisto: Kansanperinne

Setu pitsin selätys

Nyt olen voittanut seto pitsit. Hankala toisen värisen langan kuljetus pitsissä sujuu joustavasti. Tunne on vähän sama, kuin silloin kun voitin pajun. Kiva että hattua tehdessäni keksin nämä pannat. Nyt voin virkata suurimman osannan Ulve Kangron kirjan Värviline setu pits malleista hyötykäyttöön. Lankana on kuten pipossa Pirtin kehräämön raanulanka itseni värjäämänä.

pannat.jpg

Hattu tukilla olevassa mallissa on se vaikea langan kuljetus. Jonkin verran sitä on myös tuossa, sini, puna valkoisessa pannassa, mutta koivulla värjätyistä langoista virkatussa mallissa ei tarvitse vaihtolangasta huolehtia, se kulkee  sisällä ja pätkiä ei synny.

leonie.jpg

Tämä helpohko panta sai jo oman pään ja käveli aamulla ystäväni matkassa pois. Toivottavasti lämmittää viejän päätä mukavasti, sillä siinä on aika kiinteää pannan keskellä suojaamassa korvia.

Ilusad setu pitsi marjad soomlases mytsis

Eiköhän tuo otsikko ole nyt oikein, tosin siihen pitäisi vielä vaihtaa saksalainen y. Missäköhän se  on? Pipo sana ei näytä olevan Virossa käytössä. Kauniit marjat kumminkin onnistuin tekemään, ne on punaiset täplät pitsin ylälaidassa. Suomalainen pipo myöskin on, sillä ihan itse sen suunnittelin ja värkkäsin Pirtin kehräämön villoista. Pitsin malli on Setomaalta ja sen ohje löytyy Ulve Kangron kirjasta Värviline setu pits numero 5.

pipo.jpg

Pitsi on virkattu yksisäikeisestä karstavillasta, joka on tarkoitettu raanun kutomiseen.  Olen viime vuosina aina silloin tällöin laittanut väripataan tuota lankaa, sillä tarkoitukseni on joskus kutoa raanu, kunhan Ukkolaan sellainen loimi saadaan aikaseksi. Pitsin perinteiseen käyttöön ihan liian karkea ja maksu materiaali, mutta pipoon mitä mainioin. Punaiset värit ovat krappijuurta, ensimmäinen värjäys ja jälkiväri. Myssyosan paksu lanka on ollut samassa  värjäyksessä.  Keltainen väri on koivunlehdestä ja vihreä samasta värjäyksestä, mutta lanka on ollut harmaata. Valkea ja musta ovat suoraan lampaasta.

Käsityö on siitä mukavaa, että kun yhtä juttua tekee, niin alkaa jo kehitellä uutta. Seuraavaksi virkaan pääpannan noilla raanulangoilla. Siinä käytän seto pitsin vaikeinta juttua, langan värin vaihtamista pitsin keskellä ja toisen langan kuljettamista pitsin sisässä.  Aritmetiikkaa minun kyllä pitää enemmän harjoitella, sillä on tuossa pipossa yksi kömmähdys. Peitin sen kyllä aika hyvin ja enkä sitä puolta kuvaan laittanut. Oppia ikä kaikki. Kampalangat, jotka Pirtiltä ostin ja joista täällä kirjoitin aikaisemmin ovat vasta esipuretetut, ja ne tulen käyttämään vähän ohkasempaa jälkeä vaativiin töihin. Kivaa tuo virkkaus on.

Setu-pitsiä puseroon

 Lisätty 23.10.2008

Purin,purin,

setopitsin puserosta. Se oli jotenkin ahdistava. Jatkoin pitsiä ja laiton sen samaan puseroon kaulusmaisesti. Punainen lanka loppui, joten en saanut ihan sellaista alareunaa kuin olisin halunnut, mutta hyvä noinkin.

uusittupusero.jpg

Katsotaan saako pitsi nyt olla paikallaan ja tuleeko puseroa pidettyä.Lankoja en ole värjännyt, joten uudet pitsit vielä odottavat aikaansa.

———————————–

Sain valmiiksi värillisen setopitsin virkkausmatkalla ostamaani puseroon. Menetteleehän tuo. Helppomalli, värinvaihto on reunassa.

pusero.jpg

Pusero on sekoitelangasta kudottu ja sekoitelankaa ovat myös nuo kurssilta ostamani langat, eli sopivat yhteen. Mutta minä kävin Pirtillä ja sain sieltä tex 70 kampalankaa, jossa on löyhä kaksinkertainen kierre, puhdasta suomenlammasta. Tuota lankaa oli valmistettu johonkin kansallispukuun.

harmaalanka1.jpg

Tilkussa oleva valkea lanka on samannumeroista , mutta siinä on tiuha kierre toiseen suuntaan kuin tavallisesti. Sekin on kehrätty jotain kansanpukua varten, missä pitää olla tuollainen kierre.  Kierre tekee langasta liian paksua, joten väripataan pääsee vain tuota harmaata lankaa. Talvella tekemiäni lapsia ja pipoja pääsevätkin koristamaan setorannut ja ympyrät.

Pirtillä sain todella hyvän palvelun erikoisia lankoja etsiessäni, sillä sain myös kokeiltavaksi tex 110 kierteetöntä kampalankaa, mutta se ei kestä virkkausta.

Setokaiset itse haluavat, että heidän kansansa nimessä käytetään o-kirjaita. Koska yleisesti on käytössä u, niin se on otsikossa ja o sitten täällä tekstissä.

Voihan setu-pitsi!

Olipa hauskaa käydä Setomaalla virkkaamassa Ulve Kangron opastuksella. Tässä linkissä Ulve opettaa tuota perinne pitsiä. Nyt tuon videon katsominen tuntuu niin tutulta, kun ymmärtää mitä siinä tehdään.

setotilkku2.jpg

Tämän tilkkuni paika on vitriinissä. Punainen keskusta on nyt oikein, mutta olen eestaas virkannut (purkanut) sitä ainakin 10 kertaa. Reunustin tilkun nyt kotona ja siinä on monta virhettä etenkin aloituskulman valkeassa osuudessa, mutta opin minä vielä senkin. Reunahan eivät kuuluneet opetukseen, mutta keskusta kuului ja se on nyt oikein, vaikka onkin nyhrääntynuyt, melkein huopunut jatkuvasta purkamisesta.

tilkut1.jpg

Kaksi helpompaa tilkkuani on tässä. Kaikenkaikkiaan on tunne, että alan hallita tuon jutun. Kun saan auton käyttööni, niin menen Pirtille katsomaan, onko siellä yksisäikeistä kampalankaa. Lanka saisi olla hieman paksumpaa, kuin tuo Virossa käyttämämme, niin ei tarvitsisi virkata kaksinkertaisella. Karstalankaa tiedän siellä olevan yksinkertaisena, sitä käytetään raanuissa, mutta kampalangan tilannetta en tiedä. Jos ei löydy, niin valmistakoot!  Valkea olisi hyvää, sen voisi itse värjätä. Silloin pitsiin tulisi 1800-luvun tunne.

Setomaan pitsinvirkkausmatka oli mahtava kokemus. Kiitos Ulvelle, apuopettajalle, Airi Lautakarille, Suurelle Käsityölehdelle ja koko matkaseurueelle. Kaikki matkalaiset olivat syvästi käsitöistä kiinnostuneita ja se loin yhteishengen, jota harvoin kokee. En tiedä,  löytävätkö kiitoksen saaneet niitä täältä blogistani, mutta silti  ne tänne nyt kuuluu.

Ketjupistoin kirjottu kaitaliina, malli mukana ohjeineen

Viikko vierähti mökillä. Paidat kävivät kaupaksi juuri niin kuin oletin, suukot on saatu ja kukat jäivät koristamaan mökkiä. Rankkasateessa ei ole kiva kerätä vattuja, joten isojen ihmisten korvaukset kuitattiin tietalkoisiin osallistumisella ja tiskaamisella.

Kaitaliina tuli valmiiksi ja siitähän ole luvannut laittaa myös mallin saataville. Ohje ja mallikuvat ovat Sivut lokerikossa.

kaitaliinakivi.jpg

Ensimmäinen kuva on heti ompelun jälkeen otettu pihakiven päällä.

kaitaliina2.jpg

Toisessa kuvassa liina on päärmätty, pesty kevyesti ja silitetty märkänä. Viipurilainen pellava laski lievästi väriä, mutta se ei tarttunut ompelulankaan, joka on helmilankaa ja sitä minulla oli kahdella kerällä, mutta arvioisin että tuon pituiseen liinaan menee yksi kerä. Sama liina ja noin erivärinen eri kuvissa. Onneksi uusi kamera on hankkeharkinnassa, sillä saisi myös pistot tarkemmaksi.

Liinan kuvion on Aino Inkeri Ollila sommitellut karjalaisista perinnemalleista. Hän on toiminut niiden käsityöopettajaopiskelijoiden opettajana, jotka ovat piirtäneet mallit minun aikaisemmin täällä esittelemiin tyynyihin. Ne mallit oli alunperin tarkoitettu pannumyssyihin. Ollila on myös julkaissut kirjan Maija Stenijn kanssa Karjalan kirjonta, mistä löytyy monia kuviopohjia vastaaviin liinoihin. Kirjan toisen painoksen on julkaisut WSOY 1951.

Liinan kuvio oli piirretty noin, mutta tehdessäni tajusin, että tuo kieppuran kukkakuvion sisällä olisi pitänyt kulkea toisin päin toisella puolella liinaa ketjusilmukkakirjonnan logiikan mukaan. Onhan toki viiva näinkin katkeamaton, mutta suunta vaihtuu. Tämän kun keksin, niin nyt kaikenaikaa näen tuon suunnan vaihtumisen virheenä.

Pidän niin paljon tuosta kirjonnasta, että olen suunnitellut kutoa kapeaa yksiväristä pellavaliinaa ja kirjoa siihen noita karjalaisia kiemuroita pellavalangalla. Saa nähdä tuleeko joskus tehdyksi, aika näyttää.

Mistähän muuten saisi mallin tähän 1700- luvun ketjupistokirjontaan, mikä on viimeisenä esitellyssä tytön puvussa. Ei muuten enää ole karjalaisia malleja, Keski- Eurooppaan varmaan menee.