Vappu oli ihmeellinen. Kuikka tervehti mökille tullessamme, telkät taistelivat pesäpöntöstä lahdella, hauki odotti katiskassa: jäät olivat lähteneet vapunaatton aamuna!

Autotallista löytyi viime juhannuksena kerätty kaislanippu. En tiennyt sellaista olevankaan. Olin talvella kutonut elokuussa niitämiäni kaisloja, mutta nuo juhannuksena kukkivana nyhtämäni kaislat olivat unohduksissa. Villakudeloimi vielä roikkui puissa, hävettää, se on ollut siinä toista vuotta, mutta nyt sitä ei enää ole. Kavensin vähän leveyttä ja kudoin noista kaisloista pienen kaitaliinan, ja kun kostutettuja kaisloja vielä jäi, niin tein niistä purkkikukkamaljakolle suojuksen kesäkukkia varten rautalankatekniikalla. Akkojen vanhojen sivujen ohjeista löytyvät juttut sekä loimesta (jämälangasta villamatoksi) että luonnonmateriaalikopista.

Kukinta-aikana ylösvedetyn kaislan kudontaominaisuudet ovat todella hyvät verrattuna kaislaan, joka on jouduttu loppukesän puolella niittämään vedestä. Se kostui sopivaksi vain suihkuttamalla ja olemalla puolisen tuntia märän pyyhkeen alla, kääntyi herkästi, ei katkeillut ja väri oli heleä.

Tulevana kesänä tulee olla kaislan suhteen varovainen, kevät on nytkin aikaisessa. Kaislan kukinta-aika on lyhyt, ja vain silloin kaisla nousee vedestä hiljaa vetämällä. Kukinta taitaa taas sattua juhannukseksi.

Tuo kuvassa päälimmäisenä oleva kapea liina on juhannuskaisloista ja alla oleva elokuun kaisloista. Kuva ei näytä värieroa, harmi, mukana oli vain kännykkäkamera.