Molemmat parin vuoden sisään valmistuneet kansallipukuni pääsivät tämän kevään näyttelyyn. Viime vuotinen pääsi mukaan siksi, että muutamaan vuoteen ei ole ollut näyttelyä.
Kyllä tämä ristiinalaisen miniäni puku on komia. Se on tomeran savolaisen emännän puku. Ristiinalaiset näyttelyvieraat sitä ihmettelivät, kun eivät olleet nähneet kenelläkään aikaisemmin. Eivät edes tienneet, että koulukeskuksen ala-aulassa on puku ollut esillä jo 19 vuotta.
Tästä liinalakista, jollainen on myös Suomenniemen puvussa yritin ottaa lähikuvaa, jotta kirjailu näkyisi. Kunhan tulee kotiin, niin tärkkään sen uudelleen vähän eri tavalla.
Niina tulee todennäköisesti käyttämään tätä mustaa päähinettä, jonka sisässä on tällä kertaa Etelä-Savon kansallispuvun tanu. Ostin kopan valmiina ja silkkinauhakin minulla jo on. Vaikeus tulee siinä, minkä pitsin valmistan tanuun. Tässä kun on Etelä-Savon tanu, mallipuvussa on käytetty Kangasniemen tanua ja sitten vielä on Taipalsaari. Sieltäkin löytyy tanun pitsejä ja päähineen esikuvakin on sieltä.
Korkeat körtit kuvasin puvun takaa. ne jättävät väljät poikittaislaskokset sivuille. Sama ilmiö on myös ihan uutukaisessa Johanneksen puvussa. Johannes on Viipurin eteläpuolella, samaa savakkojen pukualuettahan se on.
Käkisalmen pukuni oli aseteltu niin peilin eteen, että laskostettu huntukin pääsi näkymään.
Kaukola/Käkisalmi viitaani oli erikseen henkarissa ja päässyt näyttelyn ainoan miesten puvun viereen. Tuolla vaatepuulla näkyy myös sinisellä kantattu Ristiinan puvun kanssa käytettävä röijy. No siinä ei ole kirjailuja, joten hyvä että olivat aseteltu näin.
Vielä laitan yhteiskuvan naisten puvuista, tosin yksi tässä kuvassa jää piiloon, mutta artikkeli kuvassa näkyy. Kuva on myös kurssilla tehdyistä upeista tykkimyssyistä.. Vaikka puvuista onkin muutama valmistunut jo viime vuonna, niin on se kumminkin komeaa katsottavaa mikkeliläisittäin. Täällähän ei Taito Itä-Suomessa enää ole kansallispukujen valmistamista. Onneksi on kansalaisopisto ja sen asialle vihkiytyneet opettajat.
