Aihearkisto: Villa

Villa

Vihon viimeiset sortavalaistytön kintaat

4 kommenttia

Jos et ole seurannut blogiani, niin käy ihmeessä lukemassa kaksi aikaisempaa päivitystäni, niin tiedät mistä on kyse.

Nyt ovat toiset museokintaat valmiina. Käyn kaappaamassa tähän  Suomen museot onlinestä kuvan ja  laitan siihen linkin alkuperäiseen paikkaan.

Näitä kintaita olen nyt virkatessani niin paljon tuijottanut, että olen niihin suorastaan kiintynyt. Toivottavasti sortavalaistyttö on antanut meille anteeksi kintaidensa kuvion riepottelun.  Miniäni  heittäytyi tytön puolelle sinä iltapuhteena, kun poikani piirsi tuon kuvion ruutumallin (alemmassa postauksessa). Miniä sanoi, että ajatelkaa nyt miltä tyttöparasta tuntuu, kun hänestä ei ole jälkipolville muuta jäänyt, kuin nuo kintaat , joihin hän ei edes osannut tehdä oikeanlaista kuviota, ja nuo tuolla alhaalla niitä  noin tarkkaan syynäävät.

Tässä sitten minun virkkaamani kintaat tuolla poikani piirtämällä kuviomallilla.  On siellä kuviossa joitakin virheitä, vähän langat vaihtaneet paikkaansa. Mutta niinhän se on, että mallissa saa olla virhe, kun kokonaisuus näyttää kumminkin oikealta. Tai voit sinä puolestasi syynätä ne, ja kommentoida virheen löytämisen riemusta.

Kintaiden ruskea on Pirtin kehräämön lampaan väristä kaksi säikeistä karstaa (tex 140 x 2), kuvioissa saman paksuista vironvillaa, jonka olen värjännyt luonnon väreillä. Virkkuukoukun numero on 2,5.

Hauskaa tämä museokuvan mukaan virkkaaminen on ollut, mutta se saa jäädä nyt tähän, sillä muutakin pitää päästä tekemään ja joulukin tulee pikkuhiljaa.

 

 

Rupattelu, Villa

Sortavalasta talteenotettujen kintaiden kirjoraidan uusinta

4 kommenttia

Kyllä tästä blogin pidosta välillä todella nauttii. Nyt te hyvät ystäväni olette antaneet niin ihania ehdotuksia ja näkökulmia sortavalaisten lapasten kuviossa olevaan ongelmaani.Viikonloppuna myös poikani innostui kuviosta ja pelkästään museokuvan ja minun blogikuvieni pohjalta suoritti salapoliisimaista työtä ja osoitti minun virheeni ja piirsi tuon museomallin exelille. Hän ei muuten osaa tippaakaan virkata. Tänä iltana olen sen sitten virkannut ja huomannut taas kerran, että ”muna on kanaa viisaampi”.

Tältä se nyt näyttää. Mitäs sanotte. Tässä linkki alkuperäiseen museomalliin. Katso myös edellinen artikkeli.

Tämä museokuvista virkkaaminen oli niin kivaa touhua, että kun olen saanut nämä toiset sortavalaiset valmiiksi, niin siirryn kurkijokilaisiin, joiden linkin Pia antoi kommentissaan.

p.s. O-seni, olisiko kumminkin syytä harkita työpaikanvaihtoa sinne mitä jo lapsena harjoittelit ikkunan takana. Ei tarvitsisi edes uuteen kouluun mennä. Olet lahjakas!

 

Villa

Sortavalaiset kintaat

18 kommenttia

Edellisessä artikkelissani jo kerroin, että kerään luovutetun alueen pitäjistä talteen otettuja kinnasmalleja ja Mikkelin karjalaisissa alamme neuloa ja virkata niistä lapsia. Malleja on aika vaikea löytää, pitäisi varmaan lähteä kiertämään museoita. Käymisen arvoisia olisivat ainakin Pohjois-Karjalan museo Joensuussa, siellä ovat Laatokan-Karjalan kokoelmat, käsityömuseo Jyväskylässä Virkki-säätiön kokoelmineen ja tietysti kansallismuseo. Nyt olen vasta selannut   Suomen museot onlineä  ja sieltä saanut ensimmäiset kintaat valmiiksi. Ne ovat Sortavalasta talteen otetut virkatut leveäsuiset kintaat. Ne tein appiukkoani muistellen.

Tämä oli mielenkiintoinen kokemus. Heti tajusin, että on kyse kiinteästä ketjusilmukasta, olen nimittäin virkannut tuolla tavalla myssyn, mutta se, että kintaat aloitettiin ylhäältä, selvisi vasta ensimmäisen raidan kohdalla. Raitojen tekeminen oli yksinkertaista, ensin uusi kerros kiinnitettiin edellisen kerroksen etureunaan, näinhän tehtiin tuossa pohjassakin, mutta seuraava kerros ruskealla langalla sitten kiinnitettiin takareunaan. Lisääminen ensin hieman hämmenti, kun tein kaksi silmää yhteen, toinen tavallaan häippäsi näkyvistä ja ei tullut seuraavalla kerroksella huomioiduksi. Kun aloin tehdä ensimmäisen silmukan etureunaan ja toisen takareunaan, niin lisäyksetkin alkoivat onnistua. Minulla ei ollut mallin ruskeaa lankaa, mutta käytin tuota kaksisäikeistä vironvillaa, jonka olin toissa kesänä värjännyt karhunkäävällä. Muut värini olivat  aika hyvin mallikintaiden mukaisia. Kun kiinteitä ketjusilmukoita virkkaa täytyy langan olla ohutta ja koukun paksu, muuten tulee liian kiinteää.

Päättelin museokuvasta, että alareuna on erikseen virkattu käänne. Tein tuon salmiakki kuvion ensin tavallisella kuviovirkkaustyylillä lankojen kulkiessa virkkauksen sisällä Ei tullut oikean näköistä. Tässä vaiheessa kävin Turussa Käspaikkakerhon vieraana. Sieltä sain kuvan tulkintaan apua. Kannattaa kulkea maailmalla. Kuvioreunus tehdään kiinteillä ketjusilmukoilla, mutta nyt nostetaan takareuna.

Nyt menee virtuaalihalaus Turkuun kiitoksien kera. Nyt näyttää oikealta, eiks niin?

Mutta oli tuo  hankalaa. Neljä lankaa yhtä aikaa ja langat eivät sitoudu. Onneksi olen virkannut setopitsiä ja nopeasti hoksasin, että sitomisen voi tehdä seuraavalla kerroksella ja näin langat eivät kierry niin pahasti toistensa kanssa. Kuva alhaalla.

Museon mallissa on selvä looginen virhe kuvion alalaidassa. Taistellessani neljän langan kanssa aloin huvikseni kuvitella, miten mallin talteen ottajat tässä kohdin menettelisivät. Mary Olki piirtäisi heti mallin ruutupaperille ja oikaisisi kansannaiselle tulleen kömmähdyksen. Onhan hän selvästi muuttanut museoiden malleja helpommin neulottaviksi ja peukalokiilallisiksi.  Tutkija, joka työskentelee tarkistaakseen  kansallispukua, pienen virheen löytäessään riemastuisi ja siirtäisi  kömmähdyksen tarkistettuun pukuun, jonka kaikki pukua jälkeenpäin tekevät sitten jäljentäisivät. Tähän ajatukseen minua ohjaa oman kansallispukuni epäsymmetrinen pirtanauha, jota oli tosi vaikea tehdä.  Tällainen tavallinen käsityönharrastaja  on sitten sormi suussa, kummalla tavalla pitäisi menetellä. Ratkaisin asian niin, että toisessa lapasessa on kömmähdys ja toiseen tein säännöllisen ja kauniin vinoneliön. Kumpi sinusta on oikea tapa? Jos saan siihen hyvät perustelut, niin teen tänään ostamastani Pirtin ruskeasta kaksisäikeisestä karstalangasta uudet kintaat ihan museon mitoilla malliksi käsityökerhollemme.

Kiinteissä ketjusilmukoissahan ei kuviolanka sitoudu. Tässä kuva siitä, miten nuo pitkät juoksut saa kiinni seuraavalla kerroksella. Olen museoissa nähnyt tällä tavalla virkattuja vöitä. Onkohan niissä sidottu kakki takana kulkevat lankalenkit? Pitäisi päästä museoihin hypistelemään. Toiseen kuvaan sitten pääsi tuo uusi lankavyyhtini, ruskeaa suoraan lampaasta.

Villa

Morsinko – kolmas kerta se toden sanoi ja neljännellä jo osasin

15 kommenttia

Olen kasvattanut morsinkoa pikkiriikkisellä salaattimaallani jo parina vuonna ja saanut etenkin ensimmäisenä vuonna kaunista vaalean sinistä lankaa . Viime vuonna morsingolla värjäys jäi hieman liian myöhään, syyskuun taitteeseen ja väristä ei tullut kirkasta. Päätin alkaa isommalti viljellä morsinkoa ja selvittää kuinka sinista sillä saa. Vuokrasin mökkini lähellä olevan talon pellon päästä kaitaleen. Sinne laitoin morsinkoa taimista, ostosiemenistä ja omista siemenistäni. Lopputulos oli sitten se, että omat siemeneni itivät parhaiten ja taimet eivät tuottaneet sen suurempia lehtiruusukkeita, kuin siemenistä kasvamaan pannut morsingot.

Spagettikurpitsa tässä hieman valtaa alaa, mutta ei omasta siemenestä kasvanut morsinkoruusuke pidä sitä pahana. Toisessa kuvassa on jo uudelleen kasvanut ruusuke, sillä siitä olen jo yhden sadon kerännyt. Ei tuo maa kaksinaista ole, kovaa, kivistä ja rikkaruohoista, mutta se ei näytä morsinkoa haittaavan. Jos se kynnetään vasta joskus lokakuussa, morsinko kestää pientä pakkastakin, niin taidan saada sieltä vielä toisen sadon. Katsotaan sitten kuivaanko sen vai värjäänkö viidennen kerran. Siemeniä varten minulla salaattimaalla muutama morsinko odottamassa toista kasvukauttaan.

Heinäkuussa värjäsin ensimmäisen kerran sukulaistytön kanssa. Hän vei lankansa mukanaan, mutta minulle jäi ensimmäisen kuvan  Z-kierteinen lanka. Vähän harmahtava mutta sopiva väri neulakintaaseen.  Toiset eka kerran lankani pääsivät uuteen kylpyyn, värit jäivät haaleiksi, lehtiä oli vähemmän kuin myöhemmillä kerroilla ja saattoi se indigonkin määrä kasveissa olla silloin vielä alhainen. Toisella värjäyskerralla tarkoitukseni oli värjätä pellavakangasta. Se pääsi eka kylpyyn ja ihan hyvää tuli. Pellavakangas on huomattavasti kirkkaampaa, kuin sen perässä kylpyyn päässyt villavyyhti. Sitten on vielä uusi kuva Z-kierteisestä langasta kankaan päällä, väri kirkkaamman päällä näyttää nyt aika hailealta. Lopuksi yhteiskuva toisen värjäyskerran langoista, jotka eivät uusineet kylpyään kolmannelle värjäyskerralla. Tällöinkin minulla oli kaveri ja kuvia ei tullut otettua. Ystäväni sai hahtuvalangasta niin kauniin sinisen, että minun oli ajettava Pirtin kehräämölle ostamaan uutta lankaa, sillä tuona kertana värjäilin vain Novitan lankoja. Seiskaveikat, luonnonvalkoinen ja harmaa, onnistuivat hyvin, mutta Isot veljet saivat epätasaisuuden takia vielä uuden kastamisen viimeisllä värjäyskerrallani. Alla olevat kuvat kertovat neljännestä värjäyskerrasta, viime lauantaina oli kaunis tyyni päivä ja minä yksikseni nautin  koko päivän morsinkovärjäyksieni parissa, kuvailin eri vaiheita ja välillä piipahdin uudelleen lämmenneessä järvessä.

Kuvien nimet kertovat jotain vaiheesta, missä kuva on otettu. Ensimmäisessä kuvassa langat odottavat kostuttamista ja värjäystä. Kolme oikean puolimmaista pääsee kasteluun uudelleen. Nyt olen oppinut morsinkovärjäykseni mitat: tuo kori aivan täynnä morsinkoa, sen päälle 10 litraa kiehuvaa vettä, sillä enempää ei mahdu, noinkin pitää jo lehtiä painella veden alle.  Tästä saa värjättyä hieman alle kilon lankaa, joista viimeisimmät ovat jo aika harmaita. Viimeisessä kuvassa langat hapettuneina odottavat pääsyä etikkahuuhteluun, ei siksi että se värin kestoa edesauttaisi, vaan sillä tavalla yritän neutralisoida lankoja, sillä ph:han alussa on 10.  Etikan jälkeen huuhtelin langat järvessä, pesin villashampoolla ja tämän päivän kuvissa langat ovat jo kerittyinä.

Aurinko paistoi kun kuvasin langat kivellä, korin taas kuvasin varjossa, siitä värierot. Vasemmanpuoliset kerät ovat z-kierteinen ja sitten se vyyhti mikä on kankaan päällä.  Kaksi seuraavaa alhaalla ovat kolmannen värjäyskerran Seiskaveikkaa, harmaa ja luonnonvaalea. Isokerä edessä keskellä on Pirtinkehräämön yksisäikeistä kahden hahtuvan lankaa. Se oli tarjouskorin löytö! Sen vieressä olevat pienet kerät ovat saman kehräämön valkeaa kampalankaa ja viimeinen alarivissä meleerattua harmaa-valkeaa kampalankaa.Ylärivissä ovat vyyhdillä neljännen värjäyskerran viimeiset langat, luonnonvalkea ja harmaa Seiskaveikka ja rehevät kerät vieressä ovat Isoaveikkaa, harmaa ja luonnon valkea. Ne menevät lahjaksi peltotalon kahdeksasluokkalaiselle tytölle, paksua lankaa, siitä saa nopeasti valmista. Vyyhdillä olevat langat käytän vielä keltaisessa sienipadassa.

Nyt olen päättänyt kasvattaa morsinkoa vielä ensi kesänä, vaikka tiedän, kuinka sinistä sillä saa. Minulla on vielä kokeilematta ne ikiaikaiset pelkistystavat, sillä näissähän käytin kidesoodaa ja natriumditioniittiä. Hiivakäyminen vaatii kahdenvuorokauden  40 asteen tasaisen lämmön, miten sen saa, sitä täytyy tässä talven aikana miettiä, ja mitenkähän on sitten nauriitten laita… Täytyy alkaa opiskella keskiaikaisia  värjäysmenetelmiä, niitä hurjiakin.

Morsinkovärjäyksen ohjeet  ovat Riihivillan blogissa ja Tetrin kirjassa Luonnonvärjäys

.

Villa

Villatakki

14 kommenttia

Neuloessani Baktus-huivia suomalaisin perinnekuvioin minulle jäi suorastaan perinnekuvioiden nälkä, sillä tuohon huiviin en osannut laittaa niitä kuvioita, mitä olisin halunnut. Syksyllä olin laittanut syrjään  värjäämiäni lankoja villatakkia varten, jotka nyt otin esiin ja aloin suorastaan mässäillä Oljen Sukkakirjan ja Haaviston Sata kansanomaista kuviomallia  kirjojen mallien kanssa.

Kirkas auringon paiste hieman häiritsee kuvissa, mutta kyllä niistä kokonaiskuvan saa. Takki on pääasiassa karheaa Raasikusta ostettua vironvillaa ja jokunen vyyhti samanpaksuista Pirtin karstalankaa ja mutta silti yllättävän mielyttävä päällä ja jo viikon ajan se on ollut joka päivä minulla käytössä, niin kaupungilla kuin kotona pihaa haravoidessa.

Langat on värjätty sienillä, vihreät ja harmaan vihreät langat eri orakkailla, alimmainen ruosteorakkaalla ja on jälkikäteen rautaisessa porakaivonvedessä puretettu ja toiset ryyti-, musta- ja oranssiorakkaiden sekaliemessä.  Kirkkaimmassa vihreässä keskellä takkia on kyllä ensiksi mukana morsinkoa ja sen päälle verihelttaseitikin jalkoja. Vaaleamman keltaisissa minulla menee tattilangat ja punakäävällä värjätyt sekaisin, joten en voi sanoa niistä kumpaa tuossa on. Lila on okrakääpää ja vahva keltainen on sitten se tunnistamaton sieni, jonka löysin Puumalan yläpuolisesta Roska-Roope saaresta. Minusta sieni oli orakas, mahdollisesti karvaorakas. Jos se oli tuo sieni, niin maahan olisi pitänyt jättää, sillä se on uhanalainen laji. Minulle on esitetty, että kyseessä olisi voinut olla karhukääpä. Meinaan ratkaista sienen arvoituksen menemällä tuohon saareen uudelleen vaikka useampana kesänä, ja jos se siellä yhä kasvaa, niin kuvaan ja tunnistutan asiantuntijoilla.

Perinneneuleissa menin niin pitkälle, että hihan suut saivat kierreraitaa. Oikein mukava aloitus, hihansuut ovat kiinteän napakat. Napit ovat luuta.

Neulepinnoilla sitten mässäilin. Joka toinen raita on kaksinkertaista nurjaa, Oljen kirjastahan tuo neule löytyy, ja joka toinen sitten Haaviston kirjoneulemalleja. On kiekuraa ja lehdykkää, muuttolintusia ja tietysti ihan oikeat ässänväärät.

Takki valmistui vauhdilla, suorastaan himoitsin sen neulomista, eikä yhtään haitannut, että piti kerran kaarokeosa purkaa kokonaan, kun kavennukset edistyivät liian verkkaisesti. Nyt suunnittelen jo uutta takkia lahjaksi, lankoja riittää. Siihen aion värjätä kyllä hieman punaista. Ensin ajattelin tehdä sen verihelttaseitikeillä , mutta nyt olen kallistumassa krapin puoleen,  ja syyn siihen löydät edellisestä kirjoituksestani.

30 minuuttia myöhemmin. Tulin vielä takaisin. Tänäänhän on juhlapäivä, minua on muistettu ruusullakin. Haluan kumminkin  jakaa kansanne päivän kunniaksi tämän ihanan postin tuoman lahjan:

Kyllä nyt mummolla hyvin pyyhkii! Mutta raaskiiko noita käyttää…