Avainsana-arkisto: Kudonta

Pellava, Rupattelu

Haaste ja palkinto, Viron käsityölehti ja kudonnaisia

4 kommenttia

Sinipellavainen jätti minulle haasteen. Ilolla vastaan hänen kysymyksiin, mutta en jatka. Minulla  on vähän ristiriitaisia ajatuksia näistä kulkevaisista.

  1. Paras vuodenaika?   Kesä se on, vaikka kaikissa vuodenajoissa on enemmän hyvää kuin huonoa.
  2.  Mitä mieleesi tulee sanoista kaisla, hamppu ja pellava?   No kutominen tietysti, kaislasta myös punominen ja kesäinen järvi, hampusta köysi ja pellavasta kehrääminen. Ihania juttuja kaikki kolme.
  3.   Paras blogi?   Seuraan monia blogeja, enkä niitä pane mihinkään järjestykseen.
  4.   Tarpeellisin käsityösi? Enhän minä nyt tarpeetonta tee, ei tollasta voi nimetä.
  5.  Parasta elämässäsi tällä hetkellä? Vapaa-aika
  6.  Onko sinulla keskeneräisiä käsitöitä? On. Vanhimmat kymmenien vuosien takaisia. Mutta eilen aloin käsityökahvilassa jatkaa 1,5 vuotta seisokissa olleita vikkeli-sukkia.
  7.  Mikä on seuraava käsityö, jonka aiot tehdä? Taidan alkaa ommella itselleni arkisia vaatteita, kun olemassa olevat alkavat hajota.
  8. Sinipellavainen -blogin paras postaus? Pidän kirjontaohjeistasi, niitä monissa artikkeleissasi.
  9.  Oletko kutonut kangaspuilla? Jos olet, mitä teit? Tuosta alapuolelta näet, pitkiä pellavia …
  10. Nimeä kaksi parasta väriä. Ruskea, oranssi
  11. Oletko koskaan käynyt LAURAN KAUPASSA? Olen käynyt kehoituksestasi. Ajoimme Vääksyn kautta Hämeenlinnasta 5-tielle. siinä se sitten oli yhtäkkiä tien vieressä, vaadin miestä pysähtymään. Harmi ettei silloin ollut riittävästi aikaa, mutta menen sinne toiste ihan varta vasten tai sitten varaan aikaa matkallamme Hämeenlinnan suuntaan. Todella huisin mielenkiintoinen paikka.

Kiitos Sinipellavainen, näihin oli mukava vastata.

 Sojalta sain palkinnon:
Tämä palkinto oli annettu niin kauniiden sanojen myötä, että en kehtaa niitä itse toistaa. Käy katsomassa jos sinua kiinnostaa. Kiitos Soja. Olen pahoillani, teen ihan samalla tavalla kuin Sinipellavaisen haasteenkin kanssa, en jatka tätä jatkettavaksi tarkoitettua kunnianosoitusta.
Viron käsityölehti tänään yllätti. Siinähän on aina omien perinteiden sovelluksia tämän päivän vaatetukseen, mutta nyt oltiin lähdetty naapureihin.
Voi miten mukavaa! Kyllä virolaisnaiset, niin pienet kuin suuretkin voivat feresissä kirmailla ja en usko että norjalaisillakaan on mitään vastaan panemista kansallispukukirjontansa siirtymisestä noin upeaan puseroon.
Sitten omiin kudonnaisiini. Otin tänään Ukkolassa pellavaloimen puista ja siinä oli lähes 10 metriä kutomaani. Voi kun näitä pitkiä kudonnaisia on vaikea kuvata.
Kolme eri asiaa vielä yhtenä pötkönä.
Olen joskus kehrännyt Raija aitalta saamista häkilöinti tähteistä ”taidelankaa” . Siitähän näyttää olevan oma juttukin. Nyt kudoin tuon langan niin, että siinä on aina neljä heittoa palttinaa ohuella pellavalla ja yksi pomsia omalla langallani. Kokonaiskuva on hieman räsymattomainen. Tein kaksi liinaa ulkopöydälle. Nyt saan katettua neljälle iloisen piha-aterian, kun vedän liinat  pöydän yli.
En ollut koskaan kutonut koko pomsia ja kun se oli puissa niin pitihän sitä kokeilla.
Käytin siihen violetin ja keltaisen vyyhdin joskus saamiani ylimäärälankoja. Mutta ohuesta pellavasta pomsin kutominen ei ollutkaan helppoa. Tuli kovasti naimaraitoja, vaikka ne eivät kuvassa niin selvästi näykkään. Meinaan säilyttää molemmat värit yhdessä kaitaliinana ja tulen kirjomaan kumpaankin päähän toisella värillä jotain.
Loppuloimeen kudoin pellavanarua, nytkin on sidoksena pomsi. Narulla kutominen oli joutuisaa paukuttelemista, eikä naimaraitoja syntynyt. Tästä yli parimetrisestä pätkästä voisi tehdä vaikka laudeliinoja.
Lopuksi vielä  utuinen kuva toukokuussa fantasialoimeemme kutomastani nelimetrisestä kudonnaisesta. Sidos on kanava.  Verhoksihan tuo kävisi, mutta en tiedä vielä minne.
Huovutus, Kehrääminen, Kinnasneulalla, Korut, Ompelu

Hävettää

22 kommenttia

-nimittäin se, että tammikuu on yli puolen välin ja yhä vain toivottelen lukijoilleni Hyvää Joulua. Tämä on  artikkeli, jolla poistan joulun, ja näytän yhtä sun toista joulun jälkeen tekemääni, mutta mikään ei ole valmistunut oikeaan esittelykuntoon.

Tai oikeastaan on. Nämä kansalaisopiston metallikorujen kurssilla valmistuneet olkakorut ja rannerenkaat ovat valmiita.  Tuolla kurssilla sitä kokee olevansa osaamaton, niin uutta ja ihmeellistä kaikki on . Meitä on muitakin yhtä toopeja ja opettajaa käy sääliksi, kun hänen on revettävä niin montaa auttamaan samanaikaisesti. Olkakorut tein syksyllä ja niitä olen käyttänytkin, Kalevala korun Hämeen juhlakäädyn kanssa ne koristivat pikkujouluissa viime vuonna tekemääni keskiaikapukua. Komea olin. Seuraavaksi tulen tekemään pronssisia sormuksia.

Tässä virittelin oman arvon tunnettani  hivelevän koristeen nyt vielä keskeneräisen uuden pukuni koristeeksi. Kyse on Herjolfsnes no:38:sta, mitä keskiaikapukukurssillamme ei kukaan ollut vielä tehnyt ja siitä tuli  tehdä kokeilupuku. Minulla oli erittäin edullista Viipurista ostettua pellavaa ja niinpä kävin työhön. Kaavat ja ompeluohjeet tilasin Turusta. Kun kaavojen piirtämisen hankaluudesta selvisin, mikä johtui oikeanlaisen kaavapaperin puutteesta, kaikki on sujunut kuin leikiten. Sitä ei voi kuin ihmetellä, miten satoja vuosia sitten on osattu tehdä toimivia vaatteita.  Kapeat istutetut hihat ja käsillä on täysi liikkumavapaus,  ja varsinaiset kappaleet ovat suoria ja puku on helmasta levennetty kiiloin  ja se istuu kaikille vartalotyypeille.  Tuossa toisessa kuvassa on hihan salaisuus, olkapäällä oleva kiila. Tästä puvusta paremmat kuvat sitten kun se valmistuu, sillä helma on kääntämättä ja mietin vielä mitä teen alkuperäisen mallin  pullokiiloille. Koruja en tule tämän puvun kanssa käyttämään, sillä tarkoitukseni on kirjailla sen etumuksiin koukeroita ketjuvirkkauksella.

Eilen sain neulattua tossut Pirtin kehräämön hahtuvalangasta. Tuo lanka soveltuu neulaamiseen erittäin hyvin. En ollut sitä oikein ennen kokeilemistani uskonut, vaikka olin Väkerrystä– blogin pitäjän nähnyt sitä käyttävän pistonäytöksissään. Neulaamisen kanssa samainaikaisesti keskustelin ravelryssä kiivaasti langan kierteiden suunnasta. Voi kun minua yritettiin opettaa, jääräpäisenä vain pysyin kannassani, joka tietenkin oli väärä. Tarkistin asian tänään maan mainiosta Käspaikasta. Koko homma lähti siitä, että minua on mietityttänyt mummo, jonka tapasin junassa pari vuotta sitten ja hän kertoi minulle kaikenlaista neulakinanastekniikasta mm. sen, että kinnasneulalla tehtäessä tulee olla z-kierteistä lankaa. Itse olen myös hakenut tuohon tekniikkaan oikein hyvää lankaa sitä löytämättä. Tähän menneistä parasta on tuo Pirtin hahtuvalanka, jossa on nelinkertainen hahtuva yksikierteisenä lankana ja z-kierre (tieto Pirtiltä). Lanka on pikkuisen paksua ja yksikierteisenä vetää vähän vinoon. Pirtillä oltaisiin kyllä valmiina kiertämään ohuempaakin hahtuvalankaa, jos kysyntää olisi. Kokonaisuudessaan nuo  eilispäivän kokemukset laittavat minut nyt kehräämään villalankaa missä rukki pyörii  myötä että vastapäivään ja molemmat langat kerrataan. Sen teen ensi viikonloppuna. Sitten upotan nuo langat samaan kinnasneuleeseen ja katson mitä tuo juna-mummo oikein tarkoitti. Katsotaan nyt tuleeko kokeilustani esittelykelpoista, eniten huolestuttaa saanko syntymään möykytöntä lankaa. Noihin tossuihin vielä, ne tulevat saamaan liukastumisesteet pohjiinsa ja villakirjontaa jalkapöydän päälle, kunhan nyt kuivuvat. Huovutin niitä käsin pikkuisen, jotta sain ne oikenemaan lestiin ja pohjat hieman vahvistumaan, sillä karstalanka kuluu helposti puhki.

Ei se z- ja s-kierteen sotkeminen ole ollut ainut mokani,  neuloin nimittäin hahtuvasta valkoiset lapaset, laitoin reteenä pesukoneeseen ja ne huopuivat täysin kiinni. Nyt on uudet tulossa Pirtin kaksikierteisestä karstalangasta.  Kuviovirkkauskaan ei ole vielä mihinkään jäänyt, vaan olen hakenut yhä uusia malleja. Se mitä etsin on jo löytynyt ja lapaset ovat valmiit, mutta minulla on pätevä syy olla näyttämättä niitä. Nuo kaksi kokeilua eivät tällä kertaa pääse toria koristamaan, vaan teen aikanaan niille parit.

Kudonta meinasi unohtua kokonaan, onneksi kuvat olivat kameran kortilla.  Kudon värjäämilläni villoilla ontelopoppana loimeen keinutuolin mattoa. Täytekin on villaa. Matto pääsee siihen mummoni tuoliin, missä aina istun neulomassa ja virkkaamassa, ja nykyisin myös ompelemassa keskiaikapukujen pitkiä katesaumoja,  vain näkyviltä osin.

Värjäys

Värejä ja valmistakin

12 kommenttia

Kiitos  teille kaikkille kirjovirkkauslapasteni kehuista.  Minä pidän lapasista ja kiva kun tekin pidätte. Toisetkin lapaset ovat jo valmiit ja kolmansia suunnittelen ja kovasti tutkin niitä varten  Eeva Haaviston kirjaa Ristipistomallejamme.

Vietin rauhallisen viikon yksin mökillä, samoilin metsissä, värjäilin ja kudoin villahuopaa.

Kesällä olin löytänyt Puumalan yläpuolella olevasta Roska-Roope saaresta komean orakkaan. Se matkusti mukanani mökille ja kuivui kokonaisena ulkokuistilla. Yksi iso ja sen kaverina oleva pienempi sieni painoivat kuivina yhteensä 160  gr. Murensin ne kattilaan, malto oli pehmyttä, murenevaa ja kauniin ruskeaa. Varsi oli kovempaa mutta hyvin mureni raastinraudalla sekin. Tumma keltaisen ruskea liemi oli  lupaavan näköinen ja värjäsin 100 gr valkoista viron villaa ja jälkivärinä toiset 100 gr. Molemmissa oli valmiina aluna puretus.

Värit ovat kerrassaan mahtavat. Olin opiskellut Lundmarkin kirjasta orakkasvärjäyksiä ja melkein aina liemen ph nostettiin, niin minä tein näin kolmanteen värjäykseen, liemi oli siivilöimätöntä. Liemen väri tummui ja kolmannen vyyhdin sävy hieman muuttui, mutta oli yhtä vahvaa keltaista kuin ensimmäinen väri. Tuossa orakkaassa ei ole tippaakaan sinistä väriä. Viimeinen vyyhti saattaa olla noin tumma myös siksi että se oli yön väripadassa. Nyt harmittaa kun en ottanut vielä neljättä väriä, minulla kun oli olevinaan kiire värjäämään muilla orakkaillani ja tarvitsin kattilaa.

Ruosteorakkaalta odotin paljon, olihan Hjördis Lundmark saanut sillä kauniita sinivihreitä sävyjä. Pettymys oli suuri, harmaata tuli, tummempi vyyhti. Lähdin tarkistamaan asiaa, ja minulla oli ollut 100 gr liian vähän kuivattua sientä. Ryytiorakkaiden ja oranssiorakkaiden yhteisliemestä tuli vielä pliisumpi väri, nyt en edes miettinyt missä vika. Mutta ruosteorakkaassa en anna periksi, eilen löysin sitä uudelleen ja kannoin mökille 3 kg sientä, joka nyt jäi lämpimälle uuninpankolle kuivumaan viipaloituna.

Näiden orakkaiden jälkeeen tuo Roska-Roope saaren orakkaan rakenne ja väri alkoi kovasti mietityttää. Muistan etten tarkkaan pystynyt tunnistamaan sientä kesällä, mutta eniten sieni muistutti partaorakasta Kasvimuseon julkaiseman Suomen sienioppaan pohjalta. Hjördis ei ole saanut millään orakkaalla keltaista väriä. Sen sienen rakenne oli ihan toinen, kuin noiden muiden mitä pilkoin kattilaan, ne ovat sellaisia juonikkaita. Saaren sienen malto oli pehmyttä ja varsi kovempaa. Tuon Kasvimuseon kirjan mukaan näin pitää ollakkin juuri partaorakkaan kohdalla ja kesäinen tunnistamisyritykseni tuli mieleen. Partaorakas, uhanalainen laji ja vaarantunut, siellä se Saimaan saaressa taitaa kasvaa. Se olisi kai pitänyt jättää paikalleen. Varmahan en ole sienestä, eikä minulla ole siitä omaa kuvaa, mutta väri on.

Keltaisia värejä tuli sitten muitakin. Ensimmäisessä kuvassa pakurin väri, ensimmäinen värjäys ja toinen värjäys. Toisessa kuvassa punakäävästä saatu väri. Näillä olen värjäillyt aikaisemminkin. Olin muistellut että molempien värit olisivat olleet vahvempia, mutta nyt ne olivat ihan samat kuin Hjördiksella. Hjördiksen kanssa oli kiva keskustella ja vertailla värejä ja minun nukuksissa oleva ruotsin taitonikin aina herää tuon kirjan kohdalla.

Moni kysyy mitä teen langoilla. Vastaan siihen yleensä, että nautin väreistä, ne suorastaan huumaavat. Mutta kyllähän nurkat täyttyvät ihan liikaa, jos ei lankoja mihinkään käytä. Keväällä vedinkin sitten viiden huovan loimen ja upotin siihen kaikenlaisia värjäyksiäni,  loimilangat ovat kylläkin samaa Pirtinkehräämön kolmisäikeistä karstaa.

Olen kutonut vasta kaksi huopaa, joista mökkiviikollani valmistui toinen. Kuteena on ollut tuota  Raasikun tehtaalta ostamaani vironvillaa. Ensimmäisessä kuvassa on kudottaessa alapuolella oleva puoli päällä ja kuva on otettu heti sen jälkeen kun otin huovan puista pois. Toinen kuva on tältä päivältä, huopa on valmis ja kudottaessa päällä oleva puoli näkyvissä.Teen vielä yhden vohvelisidoksisen huovan ja sitten muutan poljennan kärkitoimikkaaksi. Siitä kuva ehkä joskus talvella. Tämän syksyn viron villoista olen alkanut suunnitella villatakkia itselleni.

Kierrätys

Videonauhaa poppanaloimessa

5 kommenttia

Joitakin viikkoja sitten kudoin Ukkolan mustaan poppanaloimeen videonauhaa ja tarkoituksenani oli tehdä kasseja.

Tämä on kudottu kolmella sukkulalla palttina osuuksissa,  vihreää ja kellertävää moppilankaa sekä videonauhaa. Kudekuvion kohdalla ensin palttinaa pelkästään videonauhalla ja kuvio sitten moppilangalla ja samalla palttinassa videonauha. Tuota videonauhaa kutoessa on hauskaa miettiä, että jännitystä vai rakkauttako tässä laittaa loimien väliin. Kassi vaan on vielä ompelematta, sillä voiton vei nyt toinen kankaani.

Mikkeliläisellä kirpputorilla oli näytillä Etelä- Savon kansanedustajan Katri Komin videonauhakankaasta ommeltu itsenäisyyspäiväjuhlien toissavuotinen puku. Menin sitä katsomaan tietoisesti sinä päivänä kun Katri Komin äiti oli esittelemässä kutomaansa ja ompelemaansa pukua. Tuon puvun kangas oli  kahdella sukkulalla kudottua palttinaa, vuoronperään puuvillaista loimilankaa ja  videonauhaa.

Minähän tietysti oitis vaihdoin kassikankaitteni tyyliä ja niinpä tämä reppu on kudottu kahdella sukkulalla, toisessa videonauhaa ja toisessa loimen mustaa kalalankaa. Kudekuviossa on heijastinnauhaa, jota olemme ostaneet Kauhavan Kangasaitalta. Toisen kuvan olen tietoisesti ottanut salamavalolla, jotta heijastinnauha olisi edukseen. Muutenhan salama on heikentänyt kuvan tasoa.

Repulla on tietysti kaverinaan kassi. Tässäkin jälkimmäinen kuva on otettu salamalla.

Olemme saaneet tehtaalta teflonpintaisen pöytäliinakankaan reunapalaa matonkuteita varten, siitä tuli molempiin hyvä ja tukeva vuori, ihan samaa väriä kuin heijastinnauha. Repun läpässä samoin kuin kassin suulla on tarrakiinnitys.

Olen tyytyväinen. Nyt minun uusi kesäreppuni ja -kassini pitävät sateen, niin että alkakoon ropista, tämä mummo lähtee kylille.

Luonnonmateriaalit, Ompelu, Tuunaus, Villa

Nyt karkaa mopo käsistä

16 kommenttia

En muista milloin minulla olisi ollut näin hullua tilannetta. Käsitöitä valtavasti kesken, monia niitä tekisi mieli tehdä, mutta aika ei riitä, joillakin on jopa kiire valmistua ja toiset vaan koukuttavat neulomaan ja virkkaamaan.  Kotityöt ovat kaikki tekemättä ja lumen alle on jää tärkeitä tavaroita , mutta  minä vaan neulon.

Ensimmäiseksi otan esille tämän takkiprojektini. Ensimmäisessä kuvassa roikkuu pestynä parikymmentä vuotta vanha takkini, jonka nyt olen päättänyt tuunata entistäänkin hienommaksi. Olen virkannut punaruskeasta kaksisäikeisestä vironvillasta kukkia ja tähtiä, tuossa ne ovat sanomalehden päällä kuivumassa. Minun on tarkoitus ommella ne takkiini. Tulen myös päällystämään kauluksen ja hihan suut koukkuamallani neuloksella. Laitan kuvan kun takki  on valmis. Tuon  takkini lisäsomisteeksi  aloin neuloa pitsihuivia, lanka yksisäikeistä Aada Lõngin lankaa. Koska lanka on Virosta, niin päätin ottaa huivin ohjeenkin samastaa maasta Haapsalun sall-kirjasta, jonka päällä kuvassa on vielä yksi kerä  samaa villaa kaksisäikeisenä, siitä tulee lapaset ja myssy. Huovutan ne miedosti pesukoneessa, niin kukillekin olen tehnyt.

Nyt on sitten kuvat pahiten koukuttavasta keskeneräisestä käsityöstäni. Olen toista vuotta seurannut ja  silloin tällöin kommentoinutkin virolaisen Annan neuloblogin juttuja. Anna vastaa jokaiselle aina hänen omalla kielellään ja nyt sitten Moda (6/2010) paljasti Annan kielitieteilijäksi. Jos minä olen jo niin kauan ihastellut ja ihmetellyt Annan neulomista ja sitten suomalaisessa lehdessä julkaistaan hänen ohjeensa, niin kyllähän siihen pitää tarttua. Nähdessäni ohjeen muistin, että minulla on kesäisestä sukanneulontakilpailusta  palkinnoksi saamaani mohairlankaa. Onpas akryylipitoista ja aivan liian paksua!  Aloin kumminkin neuloa ja  samalla silmukkamäärällä kuin mitä ohje neuvoi. Kun pusero neulotaan ylhäältä alaspäin, niin sitä voi hyvin sovittaa, joten osasin jatkaa pituutta aika lailla. Oli niin hekumoisen ihanaa neuloa puseroa yhtenä kappaleena ja koko ajan oikeaa pyöröpuikoilla, joten koepuseron valmistuttua lähdin kiertämään mikkeliläisiä lankakauppoja ja lopulta sain aikalailla vastaavaa lankaa käsityökeskuksen myymälästä. Annan langassa oli 25 grammassa 240 metriä lankaa ja minun ostamassani Italiassa valmistetussa mohaisilkkilangassa 220 m, joten tein mallitilkun. En saanut  10 x 10 mallitilkkua millään osumaan, 12 silmää on selvästi vähemmän kuin 10 sm ja 28 kerrosta on 15 senttiä. Mikäs neuvoksi? Valitsin kumminkin ohjeen silmukkamäärän, mutta 10 senttiä neulosta  en mittaa viivottimella,  vaan 28 kerroksella. Taitaa olla ihan oikea valinta, sillä sovitin puseroa itselleni siinä vaiheessa  kun olin neulonut 25 gr. Hyvältä näyttää ja lankakin tuntuu riitävän, sillä vielä on toinen kerä jäljellä. Pusero ei tule minulle, se menee lahjaksi. Nyt raaka peli,  tämä työ  syrjään, ja kiireisemmät esiin. Tällä tavalla  myös pääsen hienostelemaan sillä vielä ensi viikon käsityökahvilassa.

Ukkolan näyttely ja myyjäiset ovat itsenäisyyspäivänä ja  sitä edeltävänä viikonloppuna. Viime vuonna harmitti, kun ystäväni kierteli pöytiä ja etsi lasten lapasia, ja myyjäisissämme ei sellaisia ollut. Jo silloin päätin, että ensi vuonna ei käy näin. Aloinkin neuloa marraskuun alkupuolella lasten lapasia, yksi pari valmistui, mutta siihen se on jäänyt, kiireesti pitäisi tehdä vielä puuttuva lapanen ja muutama pari lisää. Kukkien virkkaaminen pisti kokeilemaan sellaisia myös heijastin langasta ja hyvinhän se alkaa luonnistua, kun langan jäykkyyden kanssa pääsi sinuksi. Noitakin voisi Ukkolaan tehdä myytäväksi. Kaikki kukkien ja tähtien mallit ovat heijastinkukkien alla olevasta kirjasta. Näyttelyn puolelle pitäisi viimeistellä kaislaliinojani, niitähän olen tehnyt kahteen otteeseen, jotta saisimme viimevuotisen joululiinaloimen kudotuksi ennen tämän vuoden joulua. Se muuten onnistui  yhteisurakoinnilla kudontatoverini kanssa. Ja sitten vielä on tuo rättivirkkaus, siitä tulee Ukkolan pallille päällinen, se kyllä valmistuu ajoissa. Huomaa spiraalivirkkaus!

Keskeneräisten töitten tuskaa ei yhtään lievitä kaksi tänään kudontatulta kantamaani kangasta. Videonauhalla kudotusta pitsisidoksisesta kudonnaisesta teen prinsessapussukoita naispuolisille rakkailleni kaikkia  tärkeitä meikkejä ja rasvoja varten.Tänään sitten sain loppuun poppanaloimen. Ensiksi tein kevään vihreän liinan. Itse värjäämääni kudetta oli vain tuon verran ja siksi piti tehdä vielä toinenkin metrin pätkä jämäpoppanoista. Siinä olikin laskeminen, että sain jonkinlaisen rytmin kudonnaiseen ja loimen käytettyä ihan loppuun.

Jotain on sentään valmistunutkin. Se on tämä keskiaikapukuni, Mikkelin kansalaisopiston kurssilla tehty grönlantilaisen hautalöydön pohjalta kaavoitettu aluspuku cotte ja päällyshame surcot. Minä olen jo käyttänytkin  asua. Ihana päällä, se että minulta on vuosia sitten kadonnut vyötärö, peittyy mukavasti ja helma heilahtaa. Tuon käytön jälkeen puku on hieman rypistynyt, mutta en käynyt silittämään sitä, kun äsken puin sen torson päälle ja kannoin koko komeuden pimenevälle ja lumen luvattomasti valtaamalle parvekkeelle kuvattavaksi.