Värttinä ja rukki tulivat samaan aikaan. Värttinän hankin Rinalta, se on pieni ja ihana, ja rukki, Louetin perusmalli, tuli Raijan Aitan kautta yllättävän nopeasti. Rukin kokoaminen onnistui hyvin ja malttamattomana tartuin mökille  tuomaani villaan. Katkeili ja sain aikaiseksi vain muhkuroita. Vaihdoin pellavaan , sillähän olin jo kehrännyt Raijan luona. Mutta ei, vain kierteitä. Harmitti kun ei  mökillä ollut hahtuvakiekkoja, niillä kierteen harjoittelu varmaan onnistuisi. Muistin lukeneeni Varilon kirjasta, että opettele kehräämään värttinällä ensiksi. Luin kirjaa ja Rinan Ullaan laittamia kehruuohjeita värttinälle. Tämän jälkeen seisoin pitkälle yöhön keittiön lattialla ja opettelin värttinällä kehruuta ja lähtihän se käyntiin.

Aamulla sitten toteutin Varilon ohjeen: poljin rukkia ja kehräsin samanaikaisesti värttinällä. Näin oppii eritahtisen työskentelyn jaloilla ja käsillä. Hyvä neuvo ja värttinällä kehrääminen sujui yhä paremmin. Rukkiin siirtyminen vähän jännitti.  Ensimmäiseksi kehräsin samaa villaa kuin värttinällä. Rukilla langasta tuli hieman paksumpaa, mutta kumminkin yhtenäistä lankaa.

Minä en tiedä miten karstalevynä olevaa villaa pitää valmistella kehräämiseen. Rina oli ohjeistanut venyttämään villaa, niin että kuidut lähtevät liikkeelle. Hän käytti topsia. Vedin karstalevystä pitkiä suikaleita ja niitä vielä venytin. Kaunista punaruskeaa villaa oli vain pieni nyttyrä ja se loppui, joten jouduin siirtymään harmaaseen tai oikeastaan kaikenväriseen kakkoslaatuiseen villaa, jota minulla on säkkikaupalla. Tuota villaa kuivattelin erään partiotaitokilpailun jälkeen, sitä kun oli hankittu liikaa ja sadesää ei varmaan houkutellut nuoria yöllä huovuttamaan tossuja. Nuo kuivattamani villat sain yllätyksekseni itselleni. Tuo villahan koostuu kaikesta siitä tähteestä, mitä Pirtillä jää, kun  kehrätään laatuhahtuvaa ja siitä lankaa.

Värttinällä kehräämisestä oli todellista hyötyä. Kehrääminen alkoi kaiken aikaa onnistua paremmin, osasin kuljettaa kierrettä oikealla kädellä.  Aloin  myös pyöritellä villahahtunaa polveani vasten venyttämisen jälkeen ja sekin auttoi kuidun luistamista.

Onnistuin myös kertaamaan tuota lankaani Varilon kirjan opastamana. Se olikin hauskaa, vaikka kierrosten laskeminen ei vielä onnistunutkaan sujuvasti. Olin tietämättäni ostanut rukkini tehtaan 35-vuotis juhlien aikana ja sain sieltä vyyhdinpuut kaupanpäälisiksi. Kaikki tiettyjen rukkimallien ostajat saavat tuollaisen nyt kevään ja kesän aikana.

Täytyihän tuotakin värkkiä heti kokeilla ja vyyhtisin kertaamani langan. Vyyhti syntyi kevyesti.

Ensimmäisestä langastani neuloin heti patalapun.

Neule on muhkuraista, siinä tuntuu langan epätasaisuus, mutta ei se haittaa, ensimmäinen lankani oli neulottavissa! Ohuempaan lankaan pitää pyrkiä ja huolellisemmalla villan valmistelulla kehräämistä varten siihen seuraavana päivänä pääsinkin, mutta tuosta rullasta ei näytä olevan kuvaa.  Pellavaakin kehräsin, ja se onnistui! Kirjoitan siitä ehkä huomenna uuden jutun, nyt pitää lähteä pihatöihin.