Avainsana-arkisto: Kasvivärjäys

Villatakki

Neuloessani Baktus-huivia suomalaisin perinnekuvioin minulle jäi suorastaan perinnekuvioiden nälkä, sillä tuohon huiviin en osannut laittaa niitä kuvioita, mitä olisin halunnut. Syksyllä olin laittanut syrjään  värjäämiäni lankoja villatakkia varten, jotka nyt otin esiin ja aloin suorastaan mässäillä Oljen Sukkakirjan ja Haaviston Sata kansanomaista kuviomallia  kirjojen mallien kanssa.

Kirkas auringon paiste hieman häiritsee kuvissa, mutta kyllä niistä kokonaiskuvan saa. Takki on pääasiassa karheaa Raasikusta ostettua vironvillaa ja jokunen vyyhti samanpaksuista Pirtin karstalankaa ja mutta silti yllättävän mielyttävä päällä ja jo viikon ajan se on ollut joka päivä minulla käytössä, niin kaupungilla kuin kotona pihaa haravoidessa.

Langat on värjätty sienillä, vihreät ja harmaan vihreät langat eri orakkailla, alimmainen ruosteorakkaalla ja on jälkikäteen rautaisessa porakaivonvedessä puretettu ja toiset ryyti-, musta- ja oranssiorakkaiden sekaliemessä.  Kirkkaimmassa vihreässä keskellä takkia on kyllä ensiksi mukana morsinkoa ja sen päälle verihelttaseitikin jalkoja. Vaaleamman keltaisissa minulla menee tattilangat ja punakäävällä värjätyt sekaisin, joten en voi sanoa niistä kumpaa tuossa on. Lila on okrakääpää ja vahva keltainen on sitten se tunnistamaton sieni, jonka löysin Puumalan yläpuolisesta Roska-Roope saaresta. Minusta sieni oli orakas, mahdollisesti karvaorakas. Jos se oli tuo sieni, niin maahan olisi pitänyt jättää, sillä se on uhanalainen laji. Minulle on esitetty, että kyseessä olisi voinut olla karhukääpä. Meinaan ratkaista sienen arvoituksen menemällä tuohon saareen uudelleen vaikka useampana kesänä, ja jos se siellä yhä kasvaa, niin kuvaan ja tunnistutan asiantuntijoilla.

Perinneneuleissa menin niin pitkälle, että hihan suut saivat kierreraitaa. Oikein mukava aloitus, hihansuut ovat kiinteän napakat. Napit ovat luuta.

Neulepinnoilla sitten mässäilin. Joka toinen raita on kaksinkertaista nurjaa, Oljen kirjastahan tuo neule löytyy, ja joka toinen sitten Haaviston kirjoneulemalleja. On kiekuraa ja lehdykkää, muuttolintusia ja tietysti ihan oikeat ässänväärät.

Takki valmistui vauhdilla, suorastaan himoitsin sen neulomista, eikä yhtään haitannut, että piti kerran kaarokeosa purkaa kokonaan, kun kavennukset edistyivät liian verkkaisesti. Nyt suunnittelen jo uutta takkia lahjaksi, lankoja riittää. Siihen aion värjätä kyllä hieman punaista. Ensin ajattelin tehdä sen verihelttaseitikeillä , mutta nyt olen kallistumassa krapin puoleen,  ja syyn siihen löydät edellisestä kirjoituksestani.

30 minuuttia myöhemmin. Tulin vielä takaisin. Tänäänhän on juhlapäivä, minua on muistettu ruusullakin. Haluan kumminkin  jakaa kansanne päivän kunniaksi tämän ihanan postin tuoman lahjan:

Kyllä nyt mummolla hyvin pyyhkii! Mutta raaskiiko noita käyttää…

 

Luonnonvärien valonpitävyys ”testi”

Ehkä joku muistaa, että virkkasin syksyllä mallikokeiluna parittomia lapasia ja vein ne neulegraffiteiksi Mikkelin torille. Eilen hain kaksi jäljelle jäänyttä lapasta pois, eihän ne kesään sovi. Lapasia oli alunperin torilla neljä, yksi oli poistettu ulkopuolisen taholta Sokoksen edestä ja yhden retkottavan poistin itse taksitolpalta kevättalvella.

Tämä juttu taitaa kiinnostaa vain sellaisia luonnonväreihin hurahtaneita kuin minä. Jos et kuulu tähän porukkaan, niin jätä katsomatta.

Tässä poistetut lapaset ovat pihanurmikollani. Ne olivat pysyneet ryhdikkäinä seipäissään, vielä vetosolmulla kiinnitettyinä, että ne olisi ollut ohikulkijankin helppo vetäistä irti. Siinä ne nyt likaisina makaavat. Oikeanpuoleisessa (tai alemmassa) kuvassa täytteet on poistettu ja lapaset on käännetty nurin päin. Värit ovat nurjalla selvästi kirkkaammat, aurinko ei ole sieltä päässyt polttamaan.

Tämä kuva on otettu tänään samalla nurmikolla. Lapaset on nyt pesty ja ne ovat kuivia. Päivä on yhtä pilvinen kuin eilen, ja se varmaan pitää värit yhtäläisinä.. Ensimmäisessä kuvassa ne ovat taas oikein päin ja toisessa nurin.

Sitten lähdin etsimään käyttämiäni lankoja. Yllä oleva lapanen on neulottu Nallella. Nalleenhan tarttuu väri voimakkaammin kuin karstalankaan. Tässä lapasessa (linkissä alin lapanen) myös uutuuttaan näkyivät kuviot selvästi. Minulla olivat voimakkaat värierot, mutta langan laadullakin on varmasti merkitystä. Oikeanpuolimmaisin lankanyssäkkä on värjäämätöntä vaalean harmaata Nallea, sillä olen aloittanut ja lopettanut lapasen. Sinisten keskellä oleva lanka on värjätty seitikeillä, sitä  on toisessa –  ja peukalon yläpuoleisessa raidassa. Väri on pahasti muuttunut auringon vaikutuksesta, samoin kuin tuossa punaisemmassa, toisena vasemmalta olevassa seitikkilangassa. Keltainen lankanäyte ei ole Nallea, vaan karstalankaa, molemmat ovat kumminkin värjätty keltaisen samettikukan kukinnoilla. Siinäkin on tapahtunut voimakasta haalistumista. Ensimmäinen lankakerä on kuusenkäpyjen jälkiliemestä saanut värinsä, se on pitänyt pintansa, samoin kuin indigo värjäykset. Lapasessahan on kolmea eri sinistä ja sitten vihreä väri on saatu samettikukan ja indigon yhteisvaikutuksesta.

Tämän toisen lapasen olen virkannut kolmisäikeisestä virolaisesta karstavillasta. Tässä olin pettynyt jo alun alkaen kuvion näkyvyyteen (linkissä toinen lapanen alhaalta päin). Se joutuu lankojen värierojen vähäisyydestä, mutta varmaan myös langan karkeasta pörröisestä laadusta. Tämän kuvion heikon näkyvyyden takia, en käynyt virkkaamaan tästä langasta enempää lapasia. Sama juttu muuten kuin nallessakin, nurjalla puolella lapasta värit ovat säilyneet aika hyvin ja niiden mukaan etsin lankakerät varastostani. No tuo morsingolla harmaaseen lankaan värjätty sininen lankakeräni on hävinnyt Ukkolassa, kun itsenäisyyspäivän myyjäisissä neuloin lapasia. Tuo valmistunut lapanen saa nyt olla värinäytteenä (sekin jäi parittomaksi). Sama juttu kuin Nalle-langassa,  seitikki ei värinä kestä, eikä tuo vasemmanpuoleinen vihertävä orakaslankakaan sisällä säilyvää väriä. Okrakäävästä saatu väriä, lila lanka, on vain hieman haalistunut, mutta morsinko pitää pintansa.

Olenhan minä tiennyt, että seitikeistä saatavat värit eivät ole parhaimpia värinpitävyyden kannalta ja omien kokemusteni pohjalta värisävyt saattavat myös muuttua etenkin pesujen yhteydessä, mutta tällainen konkreettinen näkeminen tietenkin vähän harmittaa. Ne kun ovat niin mukavia sieniä ja helpoilla kikoilla saa erilaisia värivivahteita. Mutta indigo pitää pintansa tulee väri sitten ostetusta luonnonindigojauheesta tai omalla kasvimaalla kasvatetusta morsingosta. Hyvä!  Samettikukkalanka menetti paljon väriään.  Minulla on taimena sitä nytkin kasvamassa, kannattaakohan tuolla enää värjäillä. No vihreässä se kumminkin piti pintansa indigon avulla. Okrakääpä haalistu hieman, sen värihän kirjojen mukaan pitää hyvin pintansa ja käpy toimi hyvin, mutta tuo vihertävä orakaslanka on huono juttu. Minä olen sitä nyt pannut aika paljon uuteen villatakkiini, katsotaan nyt miten takin käy. Villatakista kirjoitan huomenna.

Linkeissä oleva syksyinen lapaskuva saattaa olla väreiltään hieman voimistettu. Eilisen ja tämän päivän kuvissa en käynyt tietokoneella kikkailemaan.

Sienillä värjättyjen lankojen hurmaa ja pikkuisen tulevasta käsityömatkasta Viroon

Ravelryn suomalaisen kansanperinteen ryhmässä neulotaan porukalla Baktus huivia Oljen ja Haaviston neulemallien pohjalta. Kun olen aktiivinen tuossa ryhmässä, niin toki ilmoittauduin mukaan. Edellissä kirjoituksessa esittelin myös huivia varten värjäämäni langat. Veriseitikkivärjäys Pirtin kehräämön meleerattuhin tarjouskampalankoihin (tex 90 x 3)     onnistui oikein hyvin. Noiden lankojen värierosta tuli niin pieni, ettei Haaviston kirjoneuleita voinut ajatella, joten hain kirjasto Oljen Sukkakirjan,  kun muistin siinä olevan pintaneuleita. Kaksinkertaista nurjaa ajattelin, mutta se ei onnistu tasona neulottavaan työhön, joten piti tyytyä tavallisiin nurjiin silmukoihin. Neuloin koehuivia ja aika pian huomasin etten saa huivistani yksiväristä, kun 100 gr ei riitä tarpeeksi pitkään huiviin. Neule oli muuten  kurttuun vetävää, mutta kastelemalla ja tasokuivaamalla tuon mallikappaleen totesin siitä kumminkin tulevan siedettävää.

Ensimmäisessä kuvassa on mallikappaleen kastelun jälkeen.Varsinaiseen huiviini kelpuutin vain kaksi kuviota. Toisessa kuvassa huvi on juuri valmistunut ja erityyppiset neuleet saavat sen ihan mykkyrälleen. Kastelin huivin ja aloin muistella miten Haapsalussa opettettiin huivin pingotusta. Nuo huivin kuviot ovat  Äyräpään sukkien vikkelin vinoneliöt, pitsikuvio taitaa olla   Oljen oma, sillä sille hän ei kerro  alkuperää mistään museosta.

Eihän minulla mitään pingotustelinettä ole, mutta täysin kastellun huivin viritin lakanalle päällystetyn retkipatjan päälle saunan lauteelle ja kiristin sen nuppi neuloin. Peittelin huivin vielä lämpimällä vedellä kastelluin pyyheliinoin ja jätin kuivumaan. Kahden päivän päästä poistin pyyheliinat, mutta huivi jäi vielä saunanlauteille, sillä muistin, että sen tulee kuivua ylikuivaksi, ennen kuin se otetaan pois.

Hyvä huivista tuli, ei uskoisi sitä samaksi villamykkyräksi ja kivasti piristää myös vanhaa poppanatakkiani, joten käyttöön tulee.

Oli pääsiäismaanantain. Olin saanut huivin neulottua ja pingotettua ja minun käsillä ei ollut mitään tekemistä. Olo tuntui omituiselta. Silloin muistin syksyllä villatakkia varten syrjään laittamani orakkailla ja käävillä värjäämäni langat.  Oi mitä pussista löytyikään! Onnistuneiden ja epäonnistuneiden kääpä- ja orakasvärjäyksieni langat hehkuivat ja pyysivät päästä työnalle. Olin jo syksyllä katsonut Ihanasta virityksestä eestaas oikea voittoisen villatakin, joka olisi mukava toteuttaa, joten sieltä vinkkejä.  Oikeastaan takin neulominen alkoi onnistua heti, mallitilkun jälkeen päädyin pyöröpuikkoihin ja neuleen halkaisemiseen.  Siihen vaikutti myös mielenpohjalla kaikertanut kaksinkertaisesta  nurjasta  ja Haaviston kirjoneuleista luopuminen. Nyt ottaisin revanssin!

Paksun kolmisäikeisen  vironvillan neulominen 3,5 puikoilla etenee joutuisasti, ainakin syyskuussa pääsen tämä päälläni käsityömatkalle Virumaalle ja siinä yhteydessä Raasikun villatehtaalle ostamaan uutta lankaa, mutta voi olla, että jo heinäkuun värjäripäivilla esiinnyn takissani, sillä nuo keltaiset värit, jotka ovat juuri   neulomisessa, ovat mysteeri. No ei kumminkaan väri, vaan sieni mistä väri tuli. Tuolla värjäripäivillä kun on taitavia ja tietäviä henkilöitä, joiden kanssa asiasta voin keskustella.

Minä olen viimeisen neljän vuoden aikana ollut usein Airin Matkassa (oy) eri puolilla Viroa opettelemassa  sikäläistä  käsityötä. Viimeisen vuoden aikana en ole lähtenyt noille Suuren Käsityölehden lukijamatkoille, kun niillä ei ole tehty virolaista perinnetyötä. Tuo edellä mainitsemani  Haapsalu sall on muuten ainut työ, mikä minulta on jäänyt tekemättä noilta matkoilta, mutta sen opetuksesta olen ottanut monta asiaa vaarin, niin kuin joustavat aloitus ja päättelysilmukat ja nyt tuon huivin pingotuksen.  Airi ilmoittaa minulle vanhana asiakkaana aina uudet matkansa. Syyskuussa viikolla 38  hän järjestää varmaan jonkun pienen porukan pyynnöstä uudelleen villankierrätysmatkan Võsuun Virumaalle ja ottaa linja-auton täyteen. Tuo Jaaniojan käsityötalo sekä osaava mamselli Janika ovat niin täynnä luovaa hulluutta, että sinne minun on päästävä uudelleen. En meinaa tehdä enää laukkua , sillä se siellä on taas ohjelmassa, vaan olen ottanut yhteyttä Janikaan ja hän lupasi saatella minut kierätysvillasta pesemällä ja huovuttamalla tehtävän takin alkuun. Airi ei muuten mainosta  matkojaan eli niitä, jotka eivät ole noita lukijamatkoja.  Hän luottaa puskaradioon, joten olkoon tämä minun blogini nyt nykyaikainen puskaradio. Tässä linkki minun  kirjoitukseeni aikaisemmasta Jaaniojan matkasta ja Airilta voit tilata tämän uuden matkan esitteen, jossa on lisää takkien kuvia :  airi.lautakari(at)gmail.com

 

 

Sitä sun tätä

Olen matkustellut viime aikoina kovasti junassa, yhdet sukatkin sain tehdyksi, mutta nämä pienet junissa neulatut pussukat ovat näyttämisen arvoisia.

Väkerryksen kautta pääsin tämän kaksivärisen neuloksen ohjeeseen. Todella mainio malli ja suuret kiitokset sinne Väkerrykseen. Tein nuo kesää varten, sillä olen lupautunut värjäämään villalankoja keskiaikapukuun sonnustautuneena rauta-aikatapahtumassa. Silloin täytyy olla pussukoita, joihin piilottaa nykyaikaiset vempaimet. Isomman pussukan pohjaan olen tyytyväinen.

Tässä alkaa valmistua nyöri isompaan pussukkaan. Simppelin helppoa tuon haarukkanyörin teko. Opin sen Mikkelin kansalaisopiston keskiaikapukukurssilla. Toisessa kuvassa on Pirtin kehräämön kampalankaa, vaaleassa vyyhdissä on kaksi säiettä valkeaa ja yksi vaaleanharmaata lankaa, toisessa vyyhdissä ovat valkea, vaaleanharmaa ja tummanharmaa säie. Noita lankoja ei ole värikartassa ja ne on haettava paikanpäältä ja ovat  edullisia tarjouslankoja.

Raveryn kansanperinneryhmässä puuhaillaan yhteisneulontana huivia Oljen ja Haaviston neulemallien mukaan. Siihen minulla ei ollut valmiina lankaa, joten ryhdyin värjäämään noita yllä olevia Pirtin lankoja veriseitikeillä. Näyttää tuo värjääminen onnistuvan keittiössäkin, minähän yleensä värjään kesällä rannalla. Veriseitikki ei ole myrkyllinen.

Sieniä meni keitokseen enemmän, kuin tuo aluksi mittaamaani 31 gr, lisäsin kesken kaiken kourallisen kummallekin vyyhdille. Värjään aina niin, että langat ja sienet ovat yhtä aikaa kattilassa. Tosin tänään kaipasin järveä huuhteluun, sillä roskat eivät lähteneet lavuaarissa pois niin helposti kuin järvessä.

Ensimmäisessä kuvassa ovat nuo yllä esitellyt langat saaneet punaisen sävyn, mielenkiintoisia pinnan vaihteluja. Kun  liemi oli vielä vahvaa, niin karistelin sinne sienipussin pohjat ja  kaksisäikeinen vironvilla-  ja Pirtin kolmisäikeinen vyyhti, molemmat valkeaa karstavillaa,  saivat huomattavasti helakammat värit, kuin kuvassa laidoilla olevat harmaan kirjavat kampalangat.

Tähän väliin nyt kaksi tärkeää asiaa kansallispukuammattilainen Soja pitää blogissaan arpajaisia. On se osallistuttava, sillä kovasti tekee mieleni kiilaferesin ohjetta. Lähde sinäkin mukaan, vielä on maaliskuuta jäljellä. Purnauskis, viehättävä nuori nainen, johon olen tutustunut käsitöiden merkeissä antoi minulle blogissaan tunnustuksen. Kiitos!

 

Tuolla blogissa oli valinnan varaa napata yksi kolmesta tunnustuksesta tai vaikka kaikki. Tämä sykähdytti, sillä menen taas huomenna lego-laatikolle.

Viimeiseksi tulee voitonni kuva –  nyt on rekipeitto kirjottu. Kissan kellot, kesän aurinko viimeiseen kulmaan ja reunojen kuusipistoköynnökset, niitä et ole  nähnyt. Koko peittoa en vielä näytä,  siitä puuttuvat vielä iskuhapsut reunoista.  En osaa tehdä niitä, mutta saan apua ja kuva tulee vasta sitten , kun peitto on ripustettu paikalleen odottamaan lapsenlapsiani sadun kerrontaan. Noista saduista pidän myös blogikilpailun, niin että jos tahdot menestyä, niin palautahan mieliisi suomalaisia eläinkansansatuja.

 

Pientä rupattelua ja myyjäisiin valmistautumista

Ihan ensiksi – harmittaa, raivottaa! Kun avasin tämän blogini ohjausnäkymän, niin siellä 795 roskapostia.  Yhdellä painalluksella tuhosin ne kaikki. Joskus asiallinen viesti  ohjautuu tuonne, mutta nyt en jaksanut viestejä tarkistaa. Onneksi hyvä suodatin pelastaa blogini, mutta kyllä tuo silti  ottaa päähän. Jos teistä joku ei saa viestejään minulle näkyviin, niin laittakaa sen lisäksi sähköpostia, asia nimittäin korjaantuu, kun nostan  ensimmäisen osoitteestanne tuleen kommentin roskapostin joukosta pois.

Ja nyt paljon iloisempaan rupatteluun. Tänään on jo joulukuun 30. päivä ja avasin aamulla adventtikalenterini neljännen luukun. Minulla nimittäin on adventtikalenteri, ei joulukalenteria. Siinä ovat päivät kohdallaan, kynttilöitä aina sunnuntaisin oikea määrä ja itsenäisyyspäivänä Suomen lippu ja Luciakin  tullee oikeana päivänä. Nuo rituaalit toistuvat joka vuosi, ilman niitähän ei tule joulu, mutta tänä vuonna alkaa Korvatunturin juoni muutenkin paljastua: tänään tuli villaisen kaulaliinan tilalle partiohuivi ja eilen vanhat lapikkaat muuttuivat meneviksi maastokengiksi. Huomispäivänä mennäänkin savupiipun taakse, mitähän siellä on? On se vaan niin hyvä, kun maamme suurin nuorisojärjestö näkee vaivaa tuon perinteisen rahankeruu muotonsa eteen.

Sitten käsitöihin:

Tämä tumppu ansaitsee tulla kuvatuksi. Se tuli vahingossa laukussani Etelä-Suomesta tänne syntysijoilleen. Hyvin pysyy pystyssä. Alarivin ensimmäisessä kuvassa tumppu on päässyt ihan samankokoisena neulotun ja  vielä parittomana olevan keskeneräisen lapasen viereen kokovertailun takia. Lapanen on neulottu vironvillasta ja se  huopuisi varmasti samanlaisessa käytössä yhtä pieneksi. Löytyipä kuva tuosta vanttuuntuneesta lapaset  ihan uutenakin. Olin tehnyt ne silloinkin  kudonpiirini myyjäisiin, mutta päätyivät lapsenlapselleni. Lankana tuolloin oli pohjavärissä Pirtin paksua kampalankaa ja kennon pohjalla nepalilaista silkki- villa sekoitetta.  Käyttökelvottomaksi tulleiden tilalle täytyy tietysti  tehdä uudet. Ensin meinasin neuloa samanlaiset seiskaveikasta, mutta silloin tarvitsisi mennä lankaostoksille, joten teenkin jostakin käsittelemättömästä villasta pesukoneessa valmiiksi huopuneet kintaat, ne kestävät pulkkamäessä.

Tämän vuoden myyjäisiin menen lankakorin kanssa. Olen kerinyt tuota vironvillaa noin 25 gr kerille ja ostohoukuttimiksi teen juuri noita kennolapasia lapsille, niissä kun tuo karhea vironvilla on edukseen.

Yhtä edukseen paksu vironvilla ei ole näissä ensimmäisen kuvan virkkaamissani kintaissa. Mutta niillähän on hyvät mainokset Mikkelin torilla (ks edell. artikkeli) Toisen kuvan virkkaukset ovat jo uudelleen täällä blogissa, nyt vain valmiina. Ohut karstavilla, virolaista ja Pirtin lankaa sekaisin, se on upeata kirjovirkkauksessa.  Naisten kokoa en ole vielä löytänyt. Noissa on silmiä 60 ja hannunvaakuna, kannuksenpyörä ja ässänväärät ovat jaollisia 10 :llä.  Tuohon lankaan on 50 silmää liian vähän. Se silmämäärä taas sopii hyvin Nalle-langalle, josta myös olen  jo neljät kintaat virkannut ihan parillisina, mutta kaikki ovat menneet  lahjoina käyttäjilleen.

Vielä pientä rupattelua edellisen kirjoitukseni neulegraffiteista. Kaikki patsaisiin laitetut käsityöt on poistettu, luultavasti kaupungin taholta. Joutsenien kaulaliinat hävisivät viimeisinä, päivä sen jälkeen kun paikallinen sanomalehti julkaisi niiden kuvan.  Marskin patsaan tupsujen poistaja oli kyllä ollut ystävällinen ja sitonut ne viereisen koivun kannattimiin. Siitä hänelle kiitokset. Taksitolpan lapanen oli lähtenyt siitä kaiteesta, johon sen kiinnitin, mutta sekin oli nostettu ja laitettu istutetun koivun tukeen. Kiitos.  Muut lapaset olivat paikoillaan sekä torilla  katujen reunoille laitetut virkkaukset ja neuleet, oioin vain joitakin virkattuja kukkia ja ravistelin lunta pois. Kirkkopuistossa oli aitoihin ja laululavaan kiinnitetyt virkkaukset poissa, mutta sielläkin katujen reunoilla olevat paikoillaan. Ne täsmä virkkaukset ja neuleet, joita oli tehty  joidenkin liikkeiden oviin , olivat kauniisti paikoillaan. Patsaita lukuun ottamatta voimme olla tyytyväisiä tempaukseemme.