Avainsana-arkisto: Neulonta

Värjäys

Värejä ja valmistakin

12 kommenttia

Kiitos  teille kaikkille kirjovirkkauslapasteni kehuista.  Minä pidän lapasista ja kiva kun tekin pidätte. Toisetkin lapaset ovat jo valmiit ja kolmansia suunnittelen ja kovasti tutkin niitä varten  Eeva Haaviston kirjaa Ristipistomallejamme.

Vietin rauhallisen viikon yksin mökillä, samoilin metsissä, värjäilin ja kudoin villahuopaa.

Kesällä olin löytänyt Puumalan yläpuolella olevasta Roska-Roope saaresta komean orakkaan. Se matkusti mukanani mökille ja kuivui kokonaisena ulkokuistilla. Yksi iso ja sen kaverina oleva pienempi sieni painoivat kuivina yhteensä 160  gr. Murensin ne kattilaan, malto oli pehmyttä, murenevaa ja kauniin ruskeaa. Varsi oli kovempaa mutta hyvin mureni raastinraudalla sekin. Tumma keltaisen ruskea liemi oli  lupaavan näköinen ja värjäsin 100 gr valkoista viron villaa ja jälkivärinä toiset 100 gr. Molemmissa oli valmiina aluna puretus.

Värit ovat kerrassaan mahtavat. Olin opiskellut Lundmarkin kirjasta orakkasvärjäyksiä ja melkein aina liemen ph nostettiin, niin minä tein näin kolmanteen värjäykseen, liemi oli siivilöimätöntä. Liemen väri tummui ja kolmannen vyyhdin sävy hieman muuttui, mutta oli yhtä vahvaa keltaista kuin ensimmäinen väri. Tuossa orakkaassa ei ole tippaakaan sinistä väriä. Viimeinen vyyhti saattaa olla noin tumma myös siksi että se oli yön väripadassa. Nyt harmittaa kun en ottanut vielä neljättä väriä, minulla kun oli olevinaan kiire värjäämään muilla orakkaillani ja tarvitsin kattilaa.

Ruosteorakkaalta odotin paljon, olihan Hjördis Lundmark saanut sillä kauniita sinivihreitä sävyjä. Pettymys oli suuri, harmaata tuli, tummempi vyyhti. Lähdin tarkistamaan asiaa, ja minulla oli ollut 100 gr liian vähän kuivattua sientä. Ryytiorakkaiden ja oranssiorakkaiden yhteisliemestä tuli vielä pliisumpi väri, nyt en edes miettinyt missä vika. Mutta ruosteorakkaassa en anna periksi, eilen löysin sitä uudelleen ja kannoin mökille 3 kg sientä, joka nyt jäi lämpimälle uuninpankolle kuivumaan viipaloituna.

Näiden orakkaiden jälkeeen tuo Roska-Roope saaren orakkaan rakenne ja väri alkoi kovasti mietityttää. Muistan etten tarkkaan pystynyt tunnistamaan sientä kesällä, mutta eniten sieni muistutti partaorakasta Kasvimuseon julkaiseman Suomen sienioppaan pohjalta. Hjördis ei ole saanut millään orakkaalla keltaista väriä. Sen sienen rakenne oli ihan toinen, kuin noiden muiden mitä pilkoin kattilaan, ne ovat sellaisia juonikkaita. Saaren sienen malto oli pehmyttä ja varsi kovempaa. Tuon Kasvimuseon kirjan mukaan näin pitää ollakkin juuri partaorakkaan kohdalla ja kesäinen tunnistamisyritykseni tuli mieleen. Partaorakas, uhanalainen laji ja vaarantunut, siellä se Saimaan saaressa taitaa kasvaa. Se olisi kai pitänyt jättää paikalleen. Varmahan en ole sienestä, eikä minulla ole siitä omaa kuvaa, mutta väri on.

Keltaisia värejä tuli sitten muitakin. Ensimmäisessä kuvassa pakurin väri, ensimmäinen värjäys ja toinen värjäys. Toisessa kuvassa punakäävästä saatu väri. Näillä olen värjäillyt aikaisemminkin. Olin muistellut että molempien värit olisivat olleet vahvempia, mutta nyt ne olivat ihan samat kuin Hjördiksella. Hjördiksen kanssa oli kiva keskustella ja vertailla värejä ja minun nukuksissa oleva ruotsin taitonikin aina herää tuon kirjan kohdalla.

Moni kysyy mitä teen langoilla. Vastaan siihen yleensä, että nautin väreistä, ne suorastaan huumaavat. Mutta kyllähän nurkat täyttyvät ihan liikaa, jos ei lankoja mihinkään käytä. Keväällä vedinkin sitten viiden huovan loimen ja upotin siihen kaikenlaisia värjäyksiäni,  loimilangat ovat kylläkin samaa Pirtinkehräämön kolmisäikeistä karstaa.

Olen kutonut vasta kaksi huopaa, joista mökkiviikollani valmistui toinen. Kuteena on ollut tuota  Raasikun tehtaalta ostamaani vironvillaa. Ensimmäisessä kuvassa on kudottaessa alapuolella oleva puoli päällä ja kuva on otettu heti sen jälkeen kun otin huovan puista pois. Toinen kuva on tältä päivältä, huopa on valmis ja kudottaessa päällä oleva puoli näkyvissä.Teen vielä yhden vohvelisidoksisen huovan ja sitten muutan poljennan kärkitoimikkaaksi. Siitä kuva ehkä joskus talvella. Tämän syksyn viron villoista olen alkanut suunnitella villatakkia itselleni.

Viron käsityömatkat

Saimaa suosi kirjoneuleen tekemistä

8 kommenttia

Minut oli värvätty purjehduskilpailuihin lipujen nostajaksi. Mikäs siinä, otin mukaani kaikki keskeneräist neuleeni, keväällä aloittamani viron lapaset ja toiset vikkelisukkani.

Matka keski monta päivää, mutta Saimaa oli melkein tyyni  ja neulominen sujui hyvin. Kulkijoita vaan oli vähän, mutta sentään isäni kaima veti pitkää tukkilauttaa. Toisen yön olimme Sulkavan Linnavuoren laiturissa. Kihnun lapaset olivat jo valmistuneet ja aamulla kiipesin vuorelle niitä kuvaamaan.

Laitoinpa lapaseni kalliolle, männyn kilpikaarnalle tai muinaisen muurin kiveykselle, niin ne aina olivat kuin kotonaan. Ikiaikaiset kuviot, ikiaikaisella vuorella, sinne ne kuuluivat. Noita linnavuoriahan  käytettiin vainon aikana puolustautumiseen, ja onnea ja suojelusta tuovia merkkejä sielä silloin tarvittiin. Noiden merkkien symboliikkaa olen pohtinut tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani.

Purjehduskilpailussa minua ei tarvittukkaan, ja pääsin sen aikana samoamaan mitä ihaninta hiekkaharjuista metsää. Herkkutatteja ajattelin kerätä, mutta niitä ei löytynyt , mutta kehnäsieniä ja puniikkitatteja oli runsaasti.

Paluumatkalla sitten valmistui sinisten lapasten puuttuva pari. Siinä ovat molemmat lapaseni viimeisen yöpymispaikan laiturilla. Toisessa kuvassa on Linnavuorella kuvattujen lapasten 1, 25 mm puikot eväsomenassa. Siniset lapaset neuloin 1,5 puikoilla ja ne kestivät paremmin. Tartosta tullessa eräs matkalaisemme totesi laivalla, että hän tarvitsisi puikkojen suoristajan. Sellaista ei varmaan ole, ja minä toivoisin vahvempi materiaalisia puikkoja, mutta ei niitäkään taida löytyä, kun Suomesta ei muutenkaan saa noin ohuita puikkoja.

Vikkeli sukkani jäivät vielä kesken, sillä paluumatkani loppui lyhyeen, kun Mikkelistä tuli yllättäen kutsu juhliin ja nousin Savonlinnassa linja-autoon, veneen kotipaikka on Rantasalmella. Ei tuo mitään haittaa, eiliset juhlat olivat todella hyvät ja matkan keskeytys mahdollisti tämän kirjoittamisen.

Blogitaukoni on johtunut siitä, että näin ihanana kesänä en ole malttanut tehdä käsitöitä, koska päivät ovat olleet lastenlapsia täynnä ja metsät ovat pursunneet mustikoita. Mutta nyt palataan tavalliseen päiväjärjestykseen ja alan värjätä lankoja, sillä sienisadosta tulee valtava. Olen löytänyt jo okrakääpää!

Villa

Vikkelisukat

14 kommenttia

Esittelin joku aika sitten keskeneräisiä Äyräpään sukkia, joiden ohje on Mary Oljen kirjassa Suomalaisia sukkia. Nyt sukat ovat valmiit. En ole täysin tyytyväinen, joten neulon vikkeleitä varmaan vielä parit eri langoista, jotta pääsen niiden kanssa sinuksi. Näinhän minulla on aina tapana, teen niin kauan uutta asiaa, että sen varmasti osaan.

Narulla ne näyttävät kauniilta, ja jaloissanikin istuvat hyvin, mutta neuleen pinta on epätasainen ja viruu pohkeessa aikalailla. Silmiä voisi olla hieman enemmän. Puikot olivat numeroa kaksi, mutta 1,75 olisi varmaan ollut sopivampi koko.

Kuvio on tehty kaksinkertaisella nurjalla. Itse kyllä käyttäisin siitä nimitystä kierretty nurja, mutta kun Mary on antanut sille nimen kaksinkertainen, niin olkoon. Edellisessä kirjoituksessani kerroin tuon tekemisestä. Vikkelisukissa on aina takasauma, sen kuvaaminen yksikseen oli vähän hankalaa. Tuossa takasaumassa on kerroksen vaihtumiskohta ja pohkeen kavennukset. Minulla myös lisäykset sillä tein niitä polvikuopan jälkeen ohjeesta poiketen.

Silmiäkin minulla on enemmän kuin ohjeessa, sillä käyttämäni lanka (se missä kuvassa on puikot) on selvästi ohuempaa kuin Mary Oljen ohjeiden paksulanka, joka on suunnilleen Nallen vahvuista. Seuraavat sukkani teen myös Nallea ohuemmasta langasta. Tuossa saksalaisessa langassa on tiukempi kierre ja se joustaa enemmän, mutta samanpaksuista se on kuin valmiiden sukkien lanka. Jos siitäkään ei tule mieleistäni pintaa, niin kolmannet varmaan ovat sitten meidän Nallukasta. Tiedän että ulkonäöltään parhaimmat sukat tulisivat käsittelemättömästä karstalangasta , mutta kun ne kestävät vain pyhättömän viikon pohjasta ehjinä, niin en tee. Kunpa löytyisi joku vahvistettu puuvillasekoitelanka, jossa jousto olisi yhtä hyvää kuin villalangassa. Niissä  kelpaisi kesälläkin kirmaista, mutta sellaista lankaa ei taida olla.

Villa

Perinnesukkia

6 kommenttia

Nyt ovat ykskyntöset patsastarhani valmiit:

Harmejahan tuossa matkanvarrella on ollut. Nalle-langan paksuuden vaihtelut kaikkein suurin. Kun huomasin vaalean ruskeiden lankojeni paksuuseron, jatkoin vain neulomista, toisen jo pitkällä olevan sukan purkaminen ei huvittanut. Aikani neulottuani alkoi todella harmittaa ja sitten aloin tutkia lankoja tarkemmin. Ensimmäiseksi alkamani sukan  vaalean ruskea vajaa nallekeräni oli 5 – säikeistä ja kaikki muut nallet, mitä minulla on ovat 4-säikeisiä, niin kuin uusi ostamani vaalean ruskeakin.  Sitten aloin tutkia jo seiskaveikka-lankojani, sillä arvelin nallukka pusiini menneen väärän langan. Mutta seiskaveikatkin ovat 4- säikeisiä, niiden säikeet vaan ovat paksumpia kuin nallen. Tässä vaiheessa kirjoitin Novitaan, josta heti seuraavana päivänä sain ystävällisen vastauksen ja valittelut heidän virheestään. Langan kertauskone oli tehnyt virheen ja tarkastuksesta huolimatta markkinoille oli päässyt väärän paksuista nallea. Minulle luvattiin korvaukseksi lankaa ja se tulikin tänään postista Novitan viime kesän mallinumeron kera. Joten kiitos ja kumarrus sinne päin.

Toinen harmi on sitten tuon pintaneuleen virhe, jonka huomasin toisten neulomien sukkien kuvista. No se ei haittaa, pökerömmäthän niistä olisi tulleet, jos ohjeen olisin heti oikein lukenut.  Tässä yhteisneuleprojektissa on parasta ollut se, kun opin, että etupistokirjonnalla tehtäviä kuvia voi ihan hyvin neuloa.  Katsotaan nyt mitä tulenkaan saamaan aikaseksi. Sukassa on myös mielenkiintoinen kantapää ja kärkikavennus, ne oli kiva oppia. Myös päälle kirjonta viehätti, sitä tulen  myös joskus käyttämään. Siispä kaunis kiitos Ravelryn  Suomalaisiin pereinteisiin ja ennen kaikkea mallin suunnittelijalle.

Kun perinnesukka alkoi kiinnostaa, niin haetutin kirjaston varastosta itselleni Mary Oljen sukkakirjan. Saamani painos on vuodelta 1948. Sieltäpä löytyi kauniita sukkia. Noiden edellisten kirjontojen vielä ollessa kesken aloin neuloa Äyräpään sukkia.  Mitä ajatonta tyylikkyyttä!  Äyräpääläinen nainen on ehkä 200 vuotta sitten tehnyt nuo sukat, jotka  ovat museossa ja Mary ne sieltä neuloi malliksi tuohon kirjaansa. Menin oitis lankakauppaan ostamaan hyvää sukkalankaa ja aloin neulomisen.

Tunaroin tässäkin, purin neuleeni tuolta sivukuviosta saakka kun tuli liian löysää. Purkulanka näyttää tuovan neuleeseen pientä epätasaisuutta, mutta kyllä se käytössä häviää. Vaihdoin kakkosen puikkoihin ja nyt olen eilen ja tänään neulonut ensimmäisen sukkani siroon nilkkaan. Silmukka määräni eivät täsmää Maryn paksun langan kanssa, omani on  ohuempaa (100gr/420 m), joten olen joutunut lukemaan tuon kirjan yleisohjeita. Ne ovat hyviä ja näin olen oppinut pohjekavennuksen salat ja tuon siron nilkankin oikeat mittasuhteet. Omin päin tein nuo levennykset polven alle, katsotaan nyt pysyvätkö sukat jalassa.

Ajatelkaa sukkiini tulee takasauma! Ihanaa paluuta 50-luvulle. Toisessa kuvassa on sitten kaksinkertaisella nurjalla tehty kuvio. Tuo silmukka  oli  sukkien tyylikkyyden lisäksi niin mielenkiintoinen , että heti halusin alkaa tehdä niitä. Kaksinkertainen nurja on kierreraidan sukulainen, mutta kevyempi tehdä, kun eriväriset langat eivät kierry keskenään – lanka tuodaan eteen, silmukka vaihdetaan toiselle puikolle, lanka kierretään silmukan ympäri takaisin taakse, silmukka siirretään  vasemmalle puikolle ja neulotaan nurin – hidasta mutta helppoa.

Googletin muuten tuolla kaksinkertaisella nurjalla ja löysinpä blogiystäväni Kristiinan neulomina samat sukat ja sitten tämän mielenkiintoisen artikkelin. Vikkeli sukat – nyt ne saivat nimenkin.

Viron käsityömatkat

Perinneneulontaa

9 kommenttia

Virolaiset perinnelapaseni ovat yhä kesken, mutta matkatoverini laittoi minulle kuvan vapuksi valmistuneista omista lapsistaan, niin tokihan minunkin piti ryhdistäytyä kylmänä vappuna ottamaan nuo neuleet uudelleen esiin.

Nyt on Kihnun vits neulottu kokonaan oikein. Höyrytinkin hieman tuota lapasen suuta, jotta kuvion kauneus tulisi kunnolla esiin. Vits tehdään niin, että ensin neulotaan sileää kahdella värillä, yksi silmä tummalla ja yksi vaalealla, tämän jälkeen neulotaan kierreraita, niin että tumman silmän päälle neulotaan vaalea nurjalla tehty kierre ja vaalean silmän päälle tummalla langalla. Kierreraita tehdään ihan samalla tavalla kuin Mary Olki on opettanut. Tästä kierreraidasta taas laitoin vapun aattona  vuoden takaisen kuvasarjani juuri perustettuun Suomalaisia perinteitä blogiin. Oitishan minä tuonne ilmoittauduin kirjoittajaksi. Tule sinäkin.

Edelliseen artikkeliin Pia laittoi kommentissaan minulle vinkiksi, että Museot online sivustolta löytyy paljon perinneneuleita. No niin onkin, heti sukka hakusanalla löysin Kihnun vitsin itä-karjalaisesta sukansuusta. Niin että ei tuo vitsin vääntö olekaan pelkästään kihnulaista, kyllä nämä neulekuviot ovat yhteisiä meille Itämeren ugrilaisille kansoille ja laajemmaltikin. Noita museokuvia kannattaa muutenkin tutkia, sieltä  löytyy myös muita Mary Oljen neuleisiinsa ottamia kuvioita ja varmaan käyttämättömiäkin.

Virossa olen käynyt opettelemassa sekä sukan että lapasen neulontaa. Kummallakin matkalla on sanottu, ettei kuvion tule mennä tasan. Tasan menemättömyys kohta jätetään sukassa säären sisäpintaan, siihen missä kerroskin vaihtuu ja lapasessa peukaloa vastakkaiselle sivulle. Tärkeää kumminkin on, että kuvio on kämmenen selkäpuolella keskellä ja tietysti sukissa keskellä pohjetta. Tämä on ollut minulle hieman vaikea paikka, mutta nyt toteutin sen tuossa hannunvaakuna/kannuksenpyöräkuviossa, eikä se  näy mitenkään, kun lapanen on kädessä. Siispä en jatkossa enää tuijotakaan silmukkamäärään, vaan etsin mieleiseni kuvion. Tuohon hannunvaakuna/kannuksenpyöräkuvioon olen todella tyytyväinen, niin tutut kuviot suomalaisessa perinteessä, vaikka  neuleohje on myös virolaisesta kirjasta. Kuvien symbolien merkityksistähän kirjoitin tuossa aikaisemmin.

Nyt jäi yhden kuvan vajaus. Tulen siihen luultavasti  liittämään kuvan poikani kihnulaispaidasta, sillä siinä olevan värikkään raidan tekniikka on aina askarruttanut mieltäni, mutta nyt taitaa aueta. Katsotaan olenko oikeassa.