Iloisena ilmoittauduin lapaskuuhun ja ensimmäisenä päivänä aloin neuloa vauvalle ontelolapasia. Mirja oli Ukkolassa näyttänyt minulle onteloneulontaa ja neuvonut tekemisessä ihan kädestä pitäen ja olin ajatellut osaavani. Siinä minä sunnuntaina tyyriinä istahdin kiikkutuoliini. Mutta hankalaa, hankalaa, kamalan hankalaa, ensin neulotaan oikein, sitten nostetaan alapuolen silmä ja taas oikein, alapuolen silmä jne kerros loppuun, jonka jälkeen aloitetaan neuloa nurin, etupuolen silmä nostetaan vuorostaan puikolle, se jo oikein neulottu, sitten nurin, etupuolensilmä puikolle jne.  Huolehdittava on myös, että langat kulkevat kaikenaikaa välissä.  Alkoihan se luonnistaa ja ruutukuviokin näytti oikein hienolta. Olin jo pitkällä, kun jäi muutama nurin neulottava  puikko neulomatta ja otin silmiä pois puikolta. Kauhistuksen harmistus, olin neulonut hirveän vaivan kanssa kahta erillistä lapasta, kerroksen vaihtumiskohdasta vaan olivat kiinni toisissaan. Missä ontelot? Mirjan lapasissa sellaiset ovat, olen tarkistanut asian myös jälkeenpäin. Kirjoitin harmistani pariin blogiinkin. Yötä valvoin kun mietin miten ne ontelot tulisivat ja mitä minä oikein olin tehnyt. Aamulla sitten blogistaniassa odotti vastaus Marleenalta ja hän  kertoi, että Matleena julkaisee tänään ontelolapasten ohjeen!!!

Matleenan ohjeet ovat loistavat! Niissä neuvotaan neulomaan vuoroin oikea silmä etupuolelle ja nurja silmä takapuolelle. Tuo meni minun ymmärrykseen.

Lapaset ovat tässä! Hankalaahan se vieläkin oli. Neuleesta tuppasi tulla liian löysää, linnunsilmän siirtäminen eteen menetteli, mutta taakse sen saaminen tuotti hankaluuksia. Mutta eipäs ole enää hankalaa. Matleenan keskustelujen kautta löysin  Heleenan   sivuilta apulaitteen, jonka kävin tänään ostamassa paikallisesta neuleliikkeestä. Pienen opettelun jälkeen työ alkoi sujua ja langan vaihtumiset muuttuivat jouheviksi  ja neule tasaantui.

Täkänää neulomalla, siitähän on kyse! Kun tuo langan vaihtamisen tekniikka alkaa olla hallussa ja neule tasaantui , niin kyllähän kutoja vaikeampiinkin malleihin pystyy, joten nuo vauvan tumput eivät jää ainokaisiksi onteloneuleikseni, niin mielenkiintoisia mahdollisuuksia tuo tekniikka antaa.

Mutta eikös blogimaailma ole ihmeellinen! Kiitos Mirja, kun  herätit  kiinnostukseni tällaisiin lapasiin, ja kiitos teille toisille siellä bittien takana. Nyt minä sen osaan!

Osallistuin ensimmäisen kerran sukkasatoon ja hauskaa se on ollut. Kiitos järjestäjille!

Nämä viimeiset sukat ovat pikkuprinsessoille. Toiset parit täytin villalangoilla kuvaa varten, jotta  isompien sukkien kuvio näkyisi. Niissä neuloin nurjaa pitsiraitojen väliin ja vetäytyminen on niin rajua, ettei neulemallista saa selvää. Pienemmän prinsessan toinen sukka sai myös sisäänsä villaa samankaltaisuuden takia.

Aikaisemmin sukkasatoon laittamistani Roosan pitsisukista pyydettiin ohjetta. Vastasin siihen vain, että pitsineule on pikkusaniainen. Jäi vähän painamaan mieltä ja korjaan asian ja neulemallin selvitys tulee tässä.

Puikolla on 12 silmää ja puikkoa kohden on yksi mallikerta. Alkuun on neulottu neljä kertaa eestaas oikeata.

Pitsineule:

1.  kerros: 2 oikein yhteen, 2 oikein, langankierto, 1 oikein, langankierto, 2 oikein , ylivetokavennus, nurin , oikein, nurin jne.
2.  kerros kokonaan oikein
3.  kerros:  2 oikein yhteen, 1 oikein, langankierto, kolme oikein, langankierto, yksi oikein,  ylivetokavennus, nurin, oikein, nurin jne.
4.  kerros kokonaan oikein
5. kerro: 2 oikein yhteen, langankierto, 5 oikein, langankierto, ylivetokavennus, oikein, nurin, oikein jne.
6. kerros kokonaan oikein

Noita kuutta kerrosta sitten toistetaan. Sukat ovat muuten ihan tavalliset perussukat. Kantapäässä katsoin silmien jakautumista niin, että aina oikein pystyrantu tulee keskelle jalkaa, jolloin kantapäässä ja etumuksessa on muutaman silmän heitto, minulla taisi olla edessä yksi silmä enemmän.  Kantapää on vahvistettu ja pohja sileä. Päätykavennuksena olen käyttänyt kärkikavennusta.

Nyt sitten lapaskuuhun. Sinne on kanssa suuria suunnitelmia, kaksinkertaisia lapasia vauvoille ja kirjoneuleessa siirtyminen Itä-Karjalaiseen perinteeseen. Saa sitten marrasjoulukuun vaihteessa nähdä miten mummon käy.