Avainsana-arkisto: Virkkaus

Uusia suunnitelmia, ketjuvirkkausta ja ihanaa palautetta

15.9.2015 leena 4 kommenttia

Laiskanlaisesti tämä blogini päivittyy. Nettiä käyttävät käsityönharrastajat taitavat nykyään norkoilla facebookissa (kuten nimäkin), eikä niinkään päivitellä omia blogejaan.

Olen aikeissa uusia Käkisalmen kansallispukuani. Ilmoittauduin kansalisopistoon ja tunnit alkavat lokakuulla. Olen sopinut kansalaisopiston opettajani kanssa, että saan dokumentoida blogissani työn edistymistä. Myöskään Taito Itä-Suomella ei ole mitään sitä vastaan. Kyseisen puvun oikeudethan kuuluvat sinne ja siellä minä olen vuosia sitten tehnyt kolme pukua, joiden ohjeet ovat halussani.

Siinä minä olen tämän vuoden maaliskuulla lapsenlapseni kanssa. Puvuilla on ikää 34 vuotta. Kuinkahan kauan menee aikaa, ennenkuin julkaisen lopettajaiskuvan uudesta pukuversiostani?

Elokuulla kävin omatoimimatkalla Vienassa.

Tässä teille tuliainen Uhtualta. Kuvassa on käsityötalolla valmistettuja nukkeja, joiden tekijä me tavattiin. Ämmi siinä on vunnukkansa kanssa, jolla vielä näyttää olevan nukkeja sylissään.

Olen oppinut, että Venäjälle mennessä tulleissa odottamisen sietää hyvin, kun on käsityö mukana. Aloitin jo kotona valmikksi tulleja varten virkata uusia syksysormikkaita, mutta Vartiuksen tulleissa ei ollut laikaan jonoja. Sormikkat valmistuivat sitten syyskuun alun veneretkellä.

Miten nopeaa tuo sormikkaiden virkkaaminen ketjusilmukoin onkaan! Sormien välitkin tulevat ihan itsestään kiinteiksi, kun pintarakenne on niin napakkaa. Yhä vaan ihmettelen, miksi tuo tapa virkata on niin unholaan jäänyt. Esim. neulotut sormikaat ovat paljon hankalammat tehdä, eivätkä ne niin kivasti jousta käsissä.

Otin tuon venereissun alkaessa vastaan haasteen Kansallipuku fb-ryhmässä tehdä säkylälaiset sormikkaat vuodelta 1876. Niissä on intarsiavirkkausta. En ole koskaan edes neulonut intarsiaa suljettuun neuleeseen, joten moisen asian suhteen olin hieman huolestunut. Harjoittelin intarsiaa noissa sormien kolmioissa ja se sujuikin hyvin, joten heti kun pääsin veneestä lankalaatikkoni luo niin kiinni tuohon hasteeseen

Tässä ovat virkkaamani säkyläläiset. Niitä koskeva keskustelu löytyy täältä, samoin herra ja frouvva säkyläläisen kuva ja museokuva esikuvasormikkaista.

Pieniä epätarkkuuksiahan tekemissäni sormikkaissa on. Tein ensin ranteen kolmiväriset kolmiot yhdellä valkealla reunasilmukalla, mutta valmista sormikasta ja museokuvaa myöhemmin verratessani totesin, että noita kolmioita reunustavia valkeita silmukoita pitääkin olla kaksi (vasemmanpuolinen)

Ranteen takareunakerroksien pähkäily oli hauskinta. Ennen aloittamista kovasti mietin, miten tuo värejä lievästi sotkeva alku oikein tehdään. Aloitin kumminkin virkkata tavallista takareunaa, jotta alku ei rullaisi. Siellähän se värien sekoittuminen oli nurjalla puolella. Sitten alkoi askarruttaa se, että miksiköhän ranteet ovat näin pitkät. Vasta ensimmäisen sormikkaan ollessa valmis, hoksasin että käännereunahan siinä on. Sellainen kuin esim Sortavalan tytön kintaissa. Takareunavirkkaukseen ei ole tässä tehty kuviota, vaan vain raitoja ja museokuvassa sormikkaat on vedetty suoraksi. Toiseen sormikkaaseen tuli nyt sitten kerros enämmän reunusta, kun tein takareunat ja sen jälkeen vielä käännevaran.

Harvoin tulee enää palautetta blogistani, mutta kesällä tupsahti huovutettuhin tossuohjeisiini kiitosviesti ja lupaus laittaa kuvatkin äidille lahjaksi tehdyistä tossuista.

Kaisan tekemät tossut ovat tässä. Hienosti toteutettu ihan omanlaisekseen. Tuosta jarrukuvioista pidän erityisen paljon. Vein kuvat mukana karjalaiseen perinnekäsityökerhooni, missä aloitamme hahtuvalankatossujen tekoa. Tossuja siellä todella ihasteltiin ja ymmärrettiin hyvin, ettei äiti raaski niitä käyttää.

Kiitos Kaisa pautteesta, kuvista ja luvasta julkaista kuvat täällä.

Kinnasneulalla

Kaikenlaista puuhailua

27.4.2015 leena 2 kommenttia

Yhtä sun toista, etupäässä pienimuotoista, olen tehnyt, mutta tänne blogiin niistä on jäänyt kirjoittamatta. Kyllähän se selvästi oireilee siitä, että tämä blogileikki taitaa kohta olla kohdaltani ohi. Nyt kumminkin esittelen sitä mitä löysin kotoa kuvattavaksi.

Perinnekäsityökerhossani aloimme talvella opetella nauhojen valmistusta. Loimettomista aloitimme, tosin vain muutama kerholainen innostui niistä.

Kuvassa minun nauhani, palmikoitua ja ristikkonauhaa. Peukalointi, eikös ole ihana käsite tuolle ristikkonauhalle. Ylimmäisenä olevaa moppilangasta peukaloitua nauhaa olen käyttänyt vyönäni pirtanauhojen valmistuksessa.

Pirtanauhoistani ensimmäinen oli tämä ripsinauha, jonka ompelin somistamaan kiinteillä ketjusilmukoilla samasta langasta virkattuja lapasia.

Kohdallani nauhojen teminen repesi, kun kävin Helsingissa Mari Soljan kurssilla ja opin tekemään poimittua nauhaa, vironvyötä. Yksi ripsinauhakin näyttää pääseen kuvaan, mutta huomioi tuo alimmaisena oleva Käkisalmen kansallispuvun nauha, Sen kesken jäänyt loimi on odottanut kätköissäni 37 vuotta valmistumistaan.

Ukkolassa on tullut kudottua vanhoista T-paidoista penkinpäällisiä. Niistä yksi on vielä täällä kotona, muut vein jo mökille. Pääsiäisliinojakin tein kaikille lapsilleni itse leikkaamaamistani kuteista. Ihan ensimmäisiä asioita mitä opin pyöriessäni netin käsityöpalstoilla oli poppanakuteen leikkaaminen lieröksi ommellusta lakanasta. Pääsiäispoppanoihin pääset tästä.

Tuolilla istuu kirpputorilta ostamani nukke. Olen lapsenlapselleni luvannut ommella sille Käkisalmen kansallispuvun. Alushame on jo valmiina, se on tehty tätini pitsilakanasta. Huomaa käsin nyplätty pitsi ja nimikirjaimet! (Nimikirjaimet eivät taida näkyä.)

Mies sai lahjaksi sukat ja sormikkaat, piponkin, mutta se on nyt paikkassa hukka. Kaikissa on ohuen ohuesta sukkalangasta tehtyä rokokasneuletta.

Näissä 43 numeroisissa neulakinnastossuissa oli aika iso työ. Malli on sama kuin yläpalkin ohjeessa. Koon mittasin lestistä, mutta kyllä kengatkin siihen tarkoitukseen käy. Piipan sukan pohjassa täytyy todella ulottua kantapäähän, mielellään vähän ylikin. Pohjiin ompelin vanhaa nahkatakkia, että kestäisivät. Pirtin kainuunharmas lanka on kovin pehmyttä, vaikka onkin Z-kierteistä.

Värjäys

Ketjuvirkattuja myssyjä

11.2.2015 leena 9 kommenttia

Edellisessä kirjoituksessani kerroin antavani Pirtin kehräämölle toiset tossuistani. Nyt ne ovat pääseet perille, tuohon samaan matka-askiin, missä Z-kerratut langat ovat esillä ja joita jo koristivat muutama vuosi sitten ompelemani kintaat, jotka tein tuonne Pirtille silloin kuin siellä alettiin tehdä ihan omaa lankaa kinnasneulalle. Muokkaan vielä tuolla yläpalkissa olevasta tosssujen ohjeesta paperiversion ja lähetän sen kehräämöön, mistä sen voi asiasta kiinnostunut langanostaja ottaa mukaansa.

Pääasiani mennä Pirtille oli ostaa tuota kainuunharmaksen villasta kehrättyä Z-lankaa karjalaiselle perinnekäsityökerholleni. Otin mukaani myös kolme myssyäni, jotka olivat palautuneet Taito Itä-Suomea kiertäneestä Sukupolvien silmukat – kirjan käsitöiden näyttelystä. Minulta täällä kotona puutui kuvauksellinen pää ja lähteissäni muistin Camillan, Pirtin tehtaanmyymälän nuoren ja taitavan työntekijän. Camilla pelasti minut jo aikoinaan taitavana virkkaajana, sillä hän teki Sorreiden sormikkaiden ohjeen testauksen.

Nämä myssyt olin tehnyt Sukupolvien silmukat kirjan Perinne elää osioon. Kirjaan mahtui vain lapsen piippalakki. Nämä kyllä esiintyvät neuleiden röykkiökuvissa, mutta eihän niistä edes selviä että kyseessä on myssy.

Myssyissä olen käyttänyt Pirtin kahdesta hahtuvasäikeestä valmistettua yksikierteistä löyhää lankaa. Valkean langan värjäsin sienillä. Langan löyhyyden takia väri tarttui uskomattoman hyvin. Lanka on myös oivallista tuohon yksikertaiseen virkkaustekniikkaan. Ketjusilmukoinhan virkkauspinnasta tulee helposti liian tiivis. Löyhä lanka pehmentää lopputulosta.

Tämän myssyn kolmiot ovat Reinholmin piirtämästä Kurkijoki 69 – kintaasta. Langan värin lähteinä ovat ollet verihelttaseitin lakit ja jalat erikseen, sudenkääpä, ykkös ja kakkos väri ja ylimpänä reunuksessa nummitatti.

Valkea myssy kohorantuineen ja kuvioreunuksineen on myös Reinholmin muistiin piirtämistä malleista, Kurkijoki 63. Värin lähteet myssyssä ovat samat kuin edellisessä, verihelttaseitikki ja sudenkääpä. Kintaat olen virkannut kaksisäikeisestä karstalangasta, vihreä väri niissä on jostakin orakkaasta.

Kolmannen myssyn kuvio on Karjala-sukista . Tumma vihreä on sudenkäävän ykkösväri ja tuo punakirjava on kokenillikokeiluani. Kokeilin värjätä niin, että panin toisen vyyhdin pään happamaan kokenilli liemeen ja toisen emäksiseen. Alku näytti hyvältä. Jätin kattilan mieledolle lämmölle ja lähdin hakemaan postia. kun tulin takaisin , niin koko värjäykseni oli laimentunut. Ph oli tainnut tasaantua kattiloissa. No, tuon tumman vihreän sudenkäävän rinnalla haileasti ailahteva punainen on vain edukseen.

Kiitos Camilla ja Päivi myötämielisuudestänne. Myssyni saivat kauniin pään ja viehättävän kuvausympäristön.

Rupattelu

Terveisiä patalapputehtaalta

19.1.2015 leena 4 kommenttia

Ennen joulua kävin mikkeliläisessä kirjakaupassa ja siellä oli Taito Uusimaan ja Jaana Vehkasalon kirja Patalappuja tuntuvassa ale-myynnissä. Kirja lähti mukaani, sillä jotain tiesin siitä, kun olin edellisenä talvena katsellut Päivikin blogissa noita ihanuuksia. Kassalla oli kanssani samaan aikaa tuttu rouva. Hän kysyi, minkä kirjan olin ostanut ja näytin. ”Etkö sinä nyt osaa ilman kirjaa tehdä palappuja” oli saamani kommentti. Pikkuisen harmitti.

Lähdin joulun aikaan matkoille, lasten luona kiertelyn jälkeen suuntasin mieheni kanssa ulkomaille. Sen verran kirjasta saamani kommentti ärsytti, että päätin näyttää. Otin kirjan mukaani ja varustauduin puisella virkkuukoukulla lentokonetta varten ja metallisella perillä oloa varten (puinen ei luista). Pussillinen pieniä lankanyssyköitä, sellaisia tähelankoja pääsi mukaan. Ne olivat, etupäässä luonnonväreillä värjäämääni karstavillaa tex 140 x 2.

Tässä kuvassa on osa matkalla tekemistäni lapuista. Valitsin kuvaan vain luonnonväreillä värjätyistä langoista virkattuja. Matkan aikana taisin virkata 11 eri mallia, joistakin useamman patalapun.

Kaksinkertaiset patalaput kiinnostivat minua eniten, lanka kun oli ohutta. Ne oli kivasti ohjeistettu toiselta puolen eri värisiksi (katso kukka oikealla kahdessa ylläolevassa kuvassa) ja jotkut mallit syntyivät ihan pätkälangoista. Joitakin malleja pikkuisen muutin. Jos olisin tehnyt ohjeenmukaiset kukat tuohon vasemmanpuoleiseen, niin ne olisivat olisivat haitanneet patalappukäyttöä.

Mukanani oleet puuvillalangat olivat hieman hempeitä, mutta kauniit patalaput niistä syntyivät – ihan juhlakäyttöön.

Minun ei ollut tarkoitus jatkaa patalappujen virkkausta kotona, mutta toisin kävi. Valtavat lankavarastoni mahdollistivat uusia malleja ja nyt olen oppinut virkkaamaan monenlaista uuttapintarakennetta. Tuossa pyörylässä on hamppu/villalankaa Nepalista.

Minulla 17 erilaista lappumallia tehtynä ja kaksois- ja kolmoiskappaleiden kanssa yli 20 patalappua. Nämä seitikkiauringot ovat toivottavasti viimeiset, sillä toivon tämän blogikirjoituksen poistavan mokoman koukussa olon. Mutta ystävät ja tuttavat, kusukaapa minut kylään. ette arvaakkaan mitä saatte tuliaisena.

Palappuja kirjan hintaa olen miettinyt. Kirja on hyvä, ispiroiva, jopa koukuttava. Mallit on Taito-Uusimaa kerännyt virkkauksen harrastajilta ympäri maata. Ne ovat perinteisiä, kauniita ja käytännöllisiä. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 2012 ja minulla oleva toinen painos 2013. Onko tuon kirjan elinkaari nyt loppu, kun tavallisessa kirjakaupassa myytiin niin halvalla? Kirja lähti mukaani, kun ei juuri mitään maksanut, mutta – hyviä kirjoja pitäisi olla saatavana vuosikausia.

Askartelu, Rupattelu

Pieniä asioita suuren juhlan alla

21.12.2014 leena 3 kommenttia

Kaikenlaista pientä olen näprännyt jouluksi. Kun on tarkoitus matkustaa, niin eihän sitä suuria juhlavalmisteluja tarvita.

Virkkasin ketjusilmukoin pari paksua kaksinkertaista patalappua. Toisen jo hukkasin, missä lie, mutta tämä kolmioin somistettu pääsee nyt kuvaan molemmin puolin.

Hui, hui, kun värit ovat pielessä. Ei luonnonvärein värjätty villalanka tuollaiselta näytä.

Ristikkonauhan tekemistä olen kuullut sanottavan peukaloinniksi. Sellaista se todella onkin. Nämä tein harjoitellakseni tekniikka, sillä minun on tarkoitus ohjata sen tekemistä kevätpuolella perinnekäsityökerhossa. Ainakin tuon punaisen vien tottupuvun vyöksi.

Nauhojenkin värit ovat pielessä. Tähän väliin kirje tontulle Kotkaan: ”Tule laittamaan tälle uudelle koneelleni se vanha hyvä kuvankäsittelyohjelmasi. Sillä saan värit kohdalleen ja kollaaseja tehtyä ja kaikkea muutakin mukavaa.”

Hankin syksyllä Eija Kosken kirjan Himmeli. Kirjassa on ohje tähteen, jonka olin aina silloin tällöin nähnyt, mutta en osannut sitä tehdä.

Siinä se tähti nyt on useamman kokoisena ja askeettinen himmeli kaverinaan. Minulla oli vähän ohjeiden luku vaikeuksia, mutta molemmat tulivat suoralta käsin ihan oikein. Mikähän luetun ymmärtämisen katos päässäni kävi. Tähdet ja himmeli ovat tehty järviruokosta. Se on niin kovaa, että appiukolta peritty partaveitsi vain pilkkoi kortta halkaisematta. Oikeassa laidassa näkyvä helmihimmeli on viimevuotinen ja joulutapahtumassa tehty. On muuten roikkunut tuossa koko vuoden. Senkin ohje löytyi tuosta kirjasta.

Sain joululahjaksi jo valkean lyhdyn. Sen tuikkeessa ja kotikuuseen ripustetuin tähtien kera toivotan sinulle rakas lukijani

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uuutta Vuotta!