Kokemuksiani morsingon kasvattamisesta

Facebookissa on värjäyskeskusteluissa kyselty pariinkin otteeseen nyt alkukesästä, että miltä morsinko näyttää. No minulla kasvaa sitä mökin salaattimaan reunalla ja lupasin ottaa kuvia. Laitan ne nyt samalla tänne blogiini. Minulla on neljättä vuotta morsinkoa kasvamassa ja olen sitä mieltä, että se on todella helppo viljeltävä. Joku on joskus sanonut, että hänen morsinkonsa ei itänyt, minä vastasin siihen, että jos sinä ne kitkit rikkaruohoina pois.  Toivottavasti kyseinen henkilö ei loukkaantunut, vastasin noin oman kokemukseni pohjalta. Ensimmäisenä vuonna minulle oli käydä juuri niin. Olin kylvänyt morsinkoa pitkien välien päähän, tosin useampi siemen kohdassaan, mutta siitä huolimatta noita kohtia oli vaikea löytää, kun se pieni kasvin alku on todella rikkaruohon näköinen. Siemenet olin ostanut hyötykasviyhdistykseltä ja sain kun sainkin ensimmäiset lankani sinisiksi.

Seuraavana vuonna ostin samasta paikasta siemeniä ja nyt osasin jo löytää oikeat taimet. Olin jättänyt edellisenä vuonna salaattimaan laitaan muutaman morsingon ja niistä tuli todella runsaasti siemeniä. Kolmantenakin vuonna ostin siemenpussin varmuuden vuoksi, sillä enhän ollut koskaan itse tuottanut siemeniä.  Nyt tein  taimia ja silloin hämmästyksekseni omat kokeilumielessä kasvamaan pannut siemeneni itivät huomattavasti paremmin kuin ostosiemenet. Kerroin tästä luomuviljelijä ystävälleni ja hän sanoi, että se johtuu siitä, että sinun siemenesi olivat tuoreempia. Nyt kun minulla oli roppakaupalla siemeniä, niin menin läheisestä talosta kysymään, että vuokraisivatko minulle pienen pätkän perunamaan laitaa, niin saisin nähtyä kuinka sinistä morsingosta saa, kun kasvia on yllin kyllin.

Kylvin morsingot tiheään jonokylvöön ja raa-asti vain sitten harvensin 15- 20 sentin väleihin. Se oli  mielenkiintoista, että taimistani ei tullut yhtään sen suurempia lehtiruusukkeita, kuin suoraan avomaalle kylvetyistä, eivätkä ne kasvaneet juurikaan nopeammin. Värjäsin noilla morsingoillani neljä kertaa. Noista kokemuksista voit lukea täältä ja siellä on myös värjäykseen valmiin lehtiruusukkeen kuva

Koska tiesin, että tuo perunapelto kynnetään, niin olin kylvänyt siemenmorsinkoa pikkuisen tuon oman salaattimaan laitaan.  Seuraavat kuvat ovat ensisijaisesti salaattimaan morsingoista. Toinen taimikuva on kyllä sieltä vuokrapellolta, mihin kylvin viime kesän siemeniäni, en enää ostanut.  Kävin kaksi päivää sitten kaivamassa tämän kesäisen tiheän jonokylvöni saviheinän sisästä, siitä tuo karmea kuva. Mutta paremmin ovat kasvaneet, kuin nuo ensi kesän siemenmorsingoksi kylvetyt aikaisemmassa kuvassa, kunnon pelto kasvattaa. Eilen ne sitten kitkin ja harvensin, mutta siitä ei ole enää kuvaa.

kukkavarsialehtiruusukekukkavarsin

Tämän kesäiset kukkavarret ovat hennot. Johtuu varmaan kuivuudesta, sillä kolmeen viikkoon ei ole satanut. Tänään sitten ukoskuurot ovat työntäneet vettä taivaan täydeltä. Toisessa kuvassa on kukkivan morsingon lehtiruusuke. Aika ohuita ovat nuo toisen vuoden kasvuston lehdet, mutta eihän niiden tarkoituskaan ole antaa väriä.

rikkaruohojakokarmeakuva

Ensimmäisessä kuvassa salaattimaan laidassa olevat tulevan kesän siemensatoa varten kylvetyt taimet. Toisessa kuvassa taas  perunamaan laidassa olevat värjäysmorsingot. Ovat selvästi rehevämpiä, vaikka sama kuivuus on vaivannut molempia. Eilen kitkin ja harvensin nuo ja tänään ne ovat saaneet roppakaupalla vettä, niin eiköhän tästä taas saada paljon sinistä väriä.

hentojavarsia

Siemenet olen keräsin taitetuissa varsissa, kuivatin uunin päällä, tämän jälkeen pussitin ne ja laitoin odottamaan uutta kevättä kuistille, missä varmasti talvella on pakkasasteita. Minusta ne tarvitsevat kylmäkäsittelyn.

9 thoughts on “Kokemuksiani morsingon kasvattamisesta”

  1. Minä olen nyt alkanut vähän tuota kasvivärjäystä kokeilla, ihan täällä kaupungissa kerrostaloasunnossa sähköliedellä. 🙂 Tuli vaan mieleen, että voisiko sinun mielestäsi tuota morsinkoa kasvattaa esim. parvekkeella tai sisällä ruukuissa? Tosin ei varmaan niin paljon saisi pienessä tilassa kasvatettua, että ihan värjäämiseen asti riittäisi… 😉

    1. Hei Mari
      Olen minäkin värjännyt talvisaikaan sisällä jopa kuivatuilla sienillä, kun olen tarvinnut tietynväristä lankaa. Kyyppiä en ole tohtinut sisään laittaa ja morsinkohan pitää värjätä tuoreena, jos haluaa sinistä. Sinä et valitettavasti saa tarpeeksi morsinkoa kasvatettua parvekkeella, sitä tarvitaan paljon, koska indigon määrä on aika vähäinen

  2. Upeaa, että laitoit perusteellisen selvityksen morsingosta!!!! Itse en omista kasvimaata, mutta ystäväni kasvattaa morsinkoa ja olemme värjänneet jo monia, monia onnistuneita lankavyyhtejä. Tänä alkukesänäkin värjäsimme näillä TOISEN vuoden kasvustoilla. Siis ennen kukintaa ja hyvin onnistui!!! Osa kasvustosta jätetttiin tietysti tuottamaan uusia siemeniä….

  3. Mun piti myös kasvattaa tänä vuonna morsinkoa (äidin puutarhassa, omaa kun ei ole), mut olin liian myöhään liikkeellä ja siemenet oli ehtineet kaupasta loppua. Ens vuonna aikasemmin liikkeelle! Kiitos näistä vinkeistä tulevaa varten.
    Mä näin eilen elämäni ekan kerran morsingon luonnossa, yksi yksinäinen kasvi kasvoi merenrannassa Pyhämaassa.

    1. Voi miten mukavaa Anna, että kerrot nähneesi aidosti merenrannalla kasvavan morsingon. Minä olen ihmetellyt, että miksi noin helposti kasvatettava ristikukkainen kasvi on niin harvinainen? Onko se sukupuuton partaalle himoiten kerätty? Olessani käsityömatkalla Kihnulla, niin kerrottiin, että Kihnun Rannoilla kasvoi ennen kasvi, josta saatiin sinistä väriä.
      Morsinkoahan on kasvatettu Euroopassa ja idästä tuleva voimakkaampaa sinistä väriä antava luonnonindigo kai aiheutti aikamoista kärhämöintiä.
      Tuossa salaattimaan laidalla olevien morsinkojen kukinta on päättynyt ja siemet alkamassa kypsyä. kasvimaalta taas poistin paripäivää sitten harson. Siellä taimet voivat oikein hyvin, kun nyt tullut runsaasti vettä.

  4. Kiitos valokuvista ja tiedosta! Kylvin pari vuotta sitten morsinkoa vattupenkkien reunoihin. Huolellinen mieheni kitki ne (rikkaruohoina) pois. Saattaapa olla, että sinne on jokunen taimi jäänytkin; menenpä katsomaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *