Pari kirjoitusta aikaisemmin kerroin Uhtuan matkallani näkemistä käsitöistä ja kansallispukufoorumilla sieltä ostamistani kirjoista, mutta toin minä tuolta matkalta muutakin kuin kirjoja. Röhön rannasta lähti mukaani isoja männyn suomuorakkaita ja Haikolan tien varresta niitä löytyi lisää. Olen nyt sitten salakuljettaja, ei niitä Eu-määräysten mukaan  olisi saanut tuoda maahan, kasveja kun ovat ja maa-ainestakin oli mukana. Venäjän tullin huumekoira kyllä kävi automme peräkontissa, mutta eihän sienien  tuominen tuon maan sääntöjen vastaista ollut ja Suomen tulli ei ollut kiinnostunut matkatavaroistamme. Rakastan pientä jännitystä, olisi noita sieniä lähempänäkin ollut.

Pettymyksen nuo sienet tuottivat, ei tullut sinistä, niin kuin ei edellisenäkään vuonna kotimetsän sienistä. Nyt ei tullut edes ruskeata, vaan haileaa harmaata, vaikka sieniä oli kuivattuna 500 gr, sillä tuo salakuljettamani pussi painoi 6 kg.

Sain  koelankani siniseksi, ja heti sen nähtyäni laitoin vyyhdin pataan sienien sekaan.  Haileaa harmaata tuloksena, ihan kuin värin siirtyminen vyyhtiin olisi jollain tavalla estettynä Koelanka ja vyyhti olivat samaa Pirtinkehräämön kolmisäikeistä alunalla puretettua karstaa. (Tuossa narulla oikean puoleinen vihreä lanka on indigon sinisen päälle keltaisella värjättyä ja vasemmanpuoleinen ruosteorakkailla värjättyä) Heti oitis keskustelemaan Hjördiksen kanssa. En taaskaan ollut lukenut hänen selostustaan loppuun saakka. Hjördis oli edellisenä päivänä keittänyt sienet ja liottanut niistä lankaan ruskean värin pois yön aikana ja aamulla vasta lisännyt ammoniakin ja saanut nuo hienot värit. Kuvasin nuo värit saamieni näytelankojen kanssa. Siinä sitä taas oltiin niin itä-suomalainen , eikä oltu ruotsinkielistä juttua loppuun luettu.

Koelankojeni värit ovat hieman vihertäviä kirjassa esitettyihin väreihin nähden. Vaaleampi näytelankani on seuraavalta aamulta, kun olin toisen värin ottanut siivilöidystä liemestä yhtä huonoin tuloksin, niin kaadoin sienen moskien päälle uuden veden  ja laitoin  kiehumaan, siihen jätin  yöksi koelangan. Ammoniakkikohan sulki ruskean värin imeytymisen villaan, mutta mikä pani sulun siniselle värille? Käytin järvivettä.

Ja sitten ruosteorakkaaseen, sehän minulla on ollut laiskanläksynä, kun edellisellä kerralla oli liian vähän sientä. Tähän olin lukenut Hjordiksen läksyt, mutta ei tullut sinivihreää. Tumman ruskea lanka nousi padasta ja jälkivärjäyksessä hieman vaaleampi ruskea. Olin heittänyt harmissani ensimmäisen suomuoraslankani verihelttaseitikkien jalkojen ja samettiruusun kukintojen kolmanteen jälkiliemeen, niillä olin värjännyt  ensiksi indigon sinistä Nallea ja sen jälkeen vielä Nallea keltaiseksi lapasten virkuuseeni. Aamulla nostelin epäonnen suomuorakaslankaani padasta,  se oli vihreän keltaista. Koppasin sen  ja kaksi vielä narulla olevaa edellisen päivän  ruosteorakkailla värjättyä vyyhtiä mukaani ja menin pesemään niitä rautapitoisella porakaivon vedellämme, olihan se ennekin muutanut lankojen väriä.

Siiinä sitten ensimmäinen pieni ihme. Tuo pesu muutti ruosteorakkaan ensimmäisessä värjäyksessä olleen langan tummaksi metsän vihreäksi. Jälkivärilanka ei ruskeasta muuttunut  ja suomuorakas padassa ensiksi olleen ja yön yli keltaisessa liemessä seisoneen langan vihreys ehkä syveni, vaikea sanoa. Ensimmäisen kuvan vasemmalla oleva lanka on suomuorakkaan jälkivärin lanka pesun jälkeen, kuvan langat ovat Pirtinkehräämön kolmisäikeistä karstaa. Vihreää väriä olin lähtenyt hakemaan ja sainhan sitä, toinen kuva. Ensimmäinen vasemmalta on indigon päälle keltaisella värjättyä Nallea ja sitten  ruosteorakkaalla rautaisen pesuveden avulla saatu vihreä ja suomuorakkaan harmaasta keltaisessa liemessä saatu kellanvihreä. Nyt ei  kuva toista värejä oikeina.

Puolen päivän aikaan alkoi aurinko paistaa. Silloin päätin että nyt ja kaivoin komeron pohjalta purkin. Olin melkein2,5 vuotta sitten laittanut sinne haavankeltajäkälää käymään ammoniakkiin. Sinne se oli hautautunut. Laitoin kattilaan 2-3 litraa vettä ja kaadoin nesteen purkista joukkoon. Olin jakanut 100 gr ohutta Pirtin kampalankaa kahdeksi vyyhdiksi,  lanka oli alunalla purettua. Langat olivat padassa runsaan tunnin, jonka jälkeen toisen vyyhdin ripustin aurinkoiseen rantapajukkoon ja toisen vein kylpyhuoneen pimentoon.

Aloin odottaa toista pientä yllätystä ja sieltähän se tuli.

Lokakuun aurinko riitti sinerryttämään toisen vyyhdin, kun taas kylpyhuoneessa kuivuva säilyi aniliinin punaisena. Väriliemi oli niin vahvan näköistä, että laitoin uuden vyyhdin ja se sai liota yön yli.  Illalla lueskelin värjäyskirjojani ja Erik Sundströn sanoi, että orsilj-värjäyksessä voi väriliemen ammoniakin neutralisoida etikalla, tai muuten langasta tulee aniliinin punaisia. En käynyt hujauttamassa pataan etikkaa, mutta aamulla laitoin sitä ensimmäiseen huuhteluveteen.

Kuvissa lanka ennen etikkahuuhtelua ja sen jälkeen. Kolmas pieni ihme, väri muuttui kirkkaamman punaiseksi. Pelkkää ph:lla leikkiähän tämä on, mutta hauskaa.

Siinäpä lankani haavankeltajäkälällä värjättyinä yhteiskuvassa. Komeita värejä, mutta harmi, ne eivät ole kovin kestäviä. Kaikki vyyhdit Pirtin myynnistä poistuvaa kaksisäikeistä kampaa, samoin kuin toisessakin kuvassa, missä on orakaspatojen kolmannen keitoksen langat mukana.  Ruskein ruosteorakkaasta, ei muutunut rautapesussa ja sitten nuo männynsuomuorakkaan lukitut värit. Haavankeltajäkälävärjäyksestä voit lukea täältä.

Nyt on ammoniakki pulloni tyhjä, kaikki kattilat kannettu talvivarastoon, homma on tältä vuodelta loppu. Jos tarvitsen jotain väriä, vaikka punaista sukkalankaa, niin onhan minulla kuivia seitikkejä, mutta sisällä en tee mitään kokeiluja.  Hjördis  Lundmarkin kirjan väliin jätin sinivihreät koelankani muistuttamaan tulevista haasteista, kyllä minä vielä tulen kesytämään männyn suomuorakkaan ja samettijalan, mokomatkin!

Viime lauantaina värjäilin ystävieni kanssa etupäässä sienillä villalankoja. Paikan päällä otetut kuvat ovat ystäväni ottamia ja lankakeräkuvat minun.

Taas tapahtui se ihmeellinen asia, että Novitan Nalle otti kaikkein parhaiten värejä vastaan. Ne langat vain matkustivat Keski-Suomeen, joten virtuaalinen vilkutus sinne ja iloista villapaidan neulontaa!  Suurin osa langoista siirtyi  Etelä-Savon itäisimpään kaupunkiin ja sinne päin lähtee vielä kaksi kaksi pientä kerää. Minun lankani ovat  kerillä ja  kaikki vironvillaa.

Meidän on kesän mittaan ollut tarkoitus värjätä morsingolla, mutta emme saaneet aikaisemmin sovittua yhteistä aikaa, ja morsinko kasvimaallani oli mennyt jo vähän yli, joten emme päässeet ihan niin hyviin tuloksiin kuin minä viime vuonna. Nyt olen suunnitellut ensi kesäksi hankkia paremman kasvimaan  ja laittaa sinne runsaasti morsinkoa, niin että näkisin todella kuinka sinistä itse kasvatetusta morsingosta voi saada, kun lehtiä on paljon.

Oli ihana värjätä isolla hellalla, kun sille mahtui neljäkin kattilaa  yhtäaikaa. Toisessa kuvassa  ovat samettijalkavärjäykseni, niitä ei tehty enempää.  Vasemmalta alkaen harmaa -, vaalean harmaa –  ja valkoinen peruslanka. Minä se en vaan onnistu saamaan samettijalla sellaista vihreää, mitä Lundmark kirjassaan lupaa ja mitä löytyy täältä(kuvassa alin lanka). Harmissani kaadoin liemen menemään. Näin  on käynyt ennenkin, nyt sentään on aavistus vihreää, mutta aikaisemmin on ollut ruskeaa ja jopa violettiin kääntyvää tummaa väriä.

Okrakääpää värjäsin ensimmäistä kertaa. Sen tekeminen suorastaan jännitti, sillä onhan tämä Suomen luonnossa eniten väriä sisältävä sieni.

Padassa väri  muuttui heti ammoniakin lisäämisen jälkeen tumman violetiksi. Kuvassa killivät isoimmat sienenpalat päällä, sillä emme siivilöineet lientä. Kääpä  mureni veden sisässä raastinraudalla helposti,  näin Sundströn kirjassaan neuvoo tekemään. Kuivattua kääpää oli 39 gr, vettä 7 litraa ja langoissa oli aluna/viinikivi puretus. Ammoniakkia lorautettiin runsas 0,5 dl. Ensimmäiseen värjäykseen uskalsimme laittaa vain 100 grammaa lankaa,   50 gr ystäväni harmaata lankaa, ja saman verran minulta valkeaa vironvillaa. Ph siinä oli 10. Nämä langat ovat narulla .

Toiseen liemeen laitettiin jo 150 gr lankaa, ph oli 8. Iso kerä oikealta on tästä liemestä ja sen liemen  pikku kerä harmaata lankaa matkusti jo itäiseen kaupunkiin. Kolmanteen liemeen nostettiin ph 10 ja puretus taas sama ja lankaa 200 gr, oikealta kolmas, neljäs ja viides kerä. Tuli muuten voimakkaampi väri kuin toiseen liemeen. Oliskohan syy ollut ph:n nostossa vai siinä että langat olivat liemessä yön yli? Noin muuten on käynyt Lundmarkillakin, se näkyy,  kun kirjan kuvia tarkasti katsoo. Tummin pieni kerä on ystäväni harmaata lankaa. Aamulla oli padassa vielä kirkkaan violetti liemi, joten laitoin vasemman puoleisen vaalean harmaan langan värjäytymään, mutta en lisännyt ammoniakkia, koska pidin lientä sisähellalla. Olisi pitänyt jaksaa keriä valkeaa lankaa, niin olisin saanut tietää paremmin neljännen liemen värin. Tämä okrakäävällä värjääminen sujui niin hyvin, että jatkan tuon arvokkaan sienen etsintää kääntelemällä koivurisuja maassa ja tarkastamalla kohtaamani kuolleet ja ihan jo pehmentyneet pystyssä olevat lehtipuiden rungot.

Veriseitikki sitten, se antoin tavattoman hehkuvat värit aluna/viinikivi puretuksella. Tuo kuvassa oikean puoleisin lanka on toisesta liemestä ja sen vasemmalla puolella oleva kolmannesta tai neljännestä liemestä. Iso keltainen kerä taas on verihelttaseitikkien jalkojen ykkösväriä ja vasemmaisin pieni kerä on edellisen liemen kakkosvärissä yönsä viettänyt lanka, joka myös on menossa idän kaupunkiin.

Minulla ei suikaan olleet vahvimmat värit, mutta aika moista väri-ilottelua tämä on. Noitapiirissä ovat kaikki sieni, sekä morsinkolankani ja keskelle joutui samettikukan kukinnoilla  kakkosliemessä värjättu 50 gramman kerä kaksisäikeistä vironvillaa. Teimme tuon keltaisen väriliemen, koska ystäväni halusi peruskeltaista, minähän olin värjännyt sitä  jo edellisellä viikolla herkkutateilla.

Sain pienen huomautuksen pojaltani, kun en ole esitellyt häneltä saamaani hellaa, se kun on nyt käyttökunnossa. Hella on näköjään jo toukokuussa 2010 pääsyt tälle sijoituspaikkalle, viime kesän aikana se sai pikkuhiljaa katosrakennuksen ympärilleen, mutta vasta tänä kesänä se saatiin käyttökuntoon. Hellaan piti tehdä pieniä muuraustöitä, kun se oli siirroissa rikkoutunut, mutta ”muurareita” oli vaikea saada työpaikalleen. Muutama päivä ennen, kun poikani tuli lasten kanssa puolukkaan, olin jo todennut hellan erittäin toimivaksi värjäyspuuhissa, lämpöä pystyy hyvin säätelemään ja puun kulutus on todella pientä entisiin värjäyspaikkoihini verratuna.

Kolme 10 litran kattilaa mahtuu hyvin yhtä aikaa hellalle. Työstentelykorkeus isojen kattiloiden kanssa on vähän korkea, mutta kyllä sen kanssa toimeen tulee.

Hella ei muuten ole ainut uusi kalusto värjäystoutuissani, sillä minulla on myös uusi pata suojakuorineen. Siinä pystyy hyvin purettamaan kaksi kiloa lankaa yhdellä kertaa, ja puun kulutus on tässäkin vähäinen. Tuo pata nimittäin sanoi työsopimuksensa irti saunassa, joten raahasin sen entiselle värjäyspaikalleni. Olen siihen yhtä tyytyväinen kuin hellaan.

Kävin pojan perheen kanssa puolukassa ja siellähän odottivat minua verihelttaseitikit. Noita oli lasten läsnäollessa hyvä värjätä, kun myrkkyjä ei tarvita. Minunhan piti tietysti  esitellä, kuinka hyvä oli värjätä heiltä saamallani hellalla.

Laitan langat aina seitikkien kanssa yhtäaikaa pataan, sillä sienet irtoavat hyvin huuhdellessa.  Pyrin pitämään helttojen padassa lämmön noin 70 asteessa, jotta langoista tulisi helakamman värisiä. Tällä kertaa lämpö nousi kyllä yli 80 asteen. Helttapadassa oli yli 200 grammaan lankaa, mutta jalkojen padaassa vain 100 grammaa.

Punasen langan suhteen ei olisi pitänyt olla niin ahne, ja vyyhdit taitavat päästä viikonloppuna toiseen helttapataan. Oikean puoleinen lanka on valkea vyyhti helttapadasta ja seuraava samasta padasta , mutta harmaa vyyhti. Sitten on jalkojen värejä, ensin valkea vyyhti ja keltaisen langan vieressä harmaa vyyhti. Jaloista tullut väri on hyvä, pataan en työntänyt liikaa lankaa. Verihelttaseitikkien jälkivärit jäivät odottamaan  hellan päälle, jos ne eivät ole  homeessa ensi viikonloppuna, niin ne käytetään uudelleen. Nuo keltaiset langat vasemmalla puolella ovat värjätty isoilla matoisilla herkkutateilla. Aivan vasemmalla on harmaa pohjalanka, toisena ensimmäisen värjäyksen valkea lanka, kolmantena jälkivärilanka ja neljäntenä on seitikkien kanssa samana päivänä värjätty valkea vyyhti, missä oli edellisten jälkiväriä terästetty käyttämättömällä tattiliemellä. Väristä tuli melkein sama kuin ensimmäisessä värjäyksessä pari päivää aikaisemmin. Osa keltaisista on odottamassa morsinkopataa.

Nyt vielä kuvia maanantain metsäretken sienistä. Veriseitikkejä en tällä kertaa nähnyt, vaikka yritin kulkea niiden vanhojen kasvupaikkojen kautta,  mutta  puolukkametsässä minua odottivat taas verihelttaseitikit ja nuo oranssit seitikit. Tuossa jalkapadassa oli mukana muutama keltainen seitikki, mutta niitä ei maanantain puolukkapaikalla ollut. Seitikkien värikirjo on mahtava!  Seitikkien vieressä on kuva punakäävästä. Siitä olen saanut koevärjäyksessä voimakkaan keltaista väriä, ja tuota sientä minulla on kuivumassa paljon.  Jännityksellä odotan niillä värjäämistä. Muoviastiassa on minun mielestä mustaorakasta, oranssiorakasta ja ryytiorakasta. Voi olla, että tunnistamiseni ei osunut oikeaan ja korjaukset ovat tervetulleita.  Viimeiseesä kuvassa on ryytiorakkaan kiinteää ja pyörähtävää kasvutapaa, Jossakin kirjassa sen sanottiin kasvavan noidankehinä. Lundmarkin kirjan mukaan näistä kaikista pitäisi tulla nostetulla ph:lla vihertäviä sävyjä. Olen suunnitellut panna ne kaikki samaan väripataan. Vai onko muita ehdotuksia?

Viikonloppuna alan sitten värjäillä näillä, samoin kuin kasvimaallani kasvavalla morsingolla ja kovasti hehkuttamallani okrakäävällä. Saan pari ystävääni mukaan ja meille tulee jännät paikat.